Yhdysvaltain harjoittaman kauppasaarron vuoksi Kuuban autokanta koostuu suurilta osin vanhoista jenkkiautoista. Maan ainutlaatuinen autokanta onkin yksi turisteja vuodesta toiseen kiehtova asia. Maassa on arvioitu olevan noin 60 000 amerikkalaista klassikkoa.

Katukuvaa edelleen hallitsevien Chevroletien ja Cadillacien alkuperäiset moottorit on tosin ajettu loppuun jo vuosikymmeniä sitten ja korvattu pienemmillä ja vähemmän kuluttavilla, yleensä korealaisvalmisteisilla diesel-moottoreilla. Diesel on Kuubassa huomattavasti bensaa halvempaa.

Alkuperäisessä kunnossa olevia klassikkoautoja on käytössä pääosin turistien suosimilla alueilla. Ne ovat takseja, joilla turisteja kyyditetään esimerkiksi Havannan 8 kilometrin pituista rantaesplanadia Maleconia pitkin.

Turistibisneksestä onkin tullut kuubalaisille valtava voimavara. Taksinkuljettajat ja casanpitäjät (huoneita turisteille vuokraavat) tienaavat helposti päivässä sen, minkä ”hyvätuloinen” kuubalainen tienaa kuukaudessa. Esimerkiksi kahden erikoisalan lääkärit tienaavat maassa noin 65 dollaria kuukaudessa, maan keskiansion ollessa noin 20 dollaria kuussa.

Länsimainen autoharrastaja paheksuisi kuubalaisten autonomistajien tekemiä modifikaatioita klassikkoautoihin. Moniin autoihin on asennettu modernien äänentoistolaitteiden lisäksi myös erilaisia ledivirityksiä ja jopa dvd-soittimia. Kuubalaiset pitävät autoistaan kuitenkin erittäin hyvää huolta – pitäähän niiden kestää isältä pojalle.

Tiukka monopoli

Kuuban autokauppa ja autojen maahantuonti ovat valtion tarkasti hallinnoima monopoli. Vuoden 1959 kommunistisen vallankumouksen jälkeen autoja tuotiin maahan vain valtion yritysten, virkamiesten ja muiden silmäätekevien, kuten urheilijoiden käyttöön. Jo maassa tuolloin olleet autot saivat jäädä omistajilleen.

Kuubassa vain joka viideskymmenes asukas omistaa auton. Koska myös julkinen liikenne romahti Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen, kuubalaiset ovat tottuneet liikkumaan erilaisilla kimppakyydeillä. Maassa on laki, joka velvoittaa valtion autojen (jotka tunnistaa sinisestä rekisterikilvestä) kuljettajat ottamaan tiellä näkemänsä liftarin kyytiin. Setelitukkua kourassaan pitäviä liftareita onkin käytännössä jokaisen suuren risteyksen kohdalla.

Paikalliset bussit ovat yleensä kuorma-autoja. Tässä alusta on selvästi peräisin melko modernista kuorma-autosta, mutta kori näyttäisi perustuvan Dodgen 1950-luvun alun hyötykalustoon.

Suuren kysynnän ja pienen tarjonnan vuoksi Kuuba on yksi maailman harvoja maita, jossa autojen arvo nousee niiden ikääntyessä.

Autokanta koostuu klassikkoautojen lisäksi neuvostoliittolaisista, kiinalaisista ja korealaisista autoista, joiden valmistajiin maalla on ilmeisen hyvät suhteet. Vuodesta 2009 alkaen kiinalainen Geely on toimittanut maahan paljon autoja viranomaisten, vuokraamoiden ja taksikuskien käyttöön.

Nykyään katukuvasta voi bongata harvakseltaan myös uudempia eurooppalaisvalmisteisia autoja, joita on tuotu maahan lähinnä vuokra-autoiksi turisteille. 90-luvun ranskalaisia Peugeot 405:ia ja  Citroëneja näkee jonkin verran mm. pienten Polski Fiatien ohella.

Yksityishenkilöiden käyttöön autoja on tullut lähinnä vain valtion yritysten luovuttua niiden omistusoikeudesta. Palveluksensa lopulla ansioituneet valtion työntekijät ovat voineet ostaa autoja omaan käyttöönsä kohtuullista korvausta vastaan.

Auto on harvojen etuoikeus

Economist kertoo esimerkiksi eläköityneestä insinööristä, joka osti työnantajaltaan vanhan neuvostoaikaisen Ladan 160:llä Kuuban pesolla vuonna 2000. Mies myi auton viime vuonna lähes 16 000 pesolla. Yksi peso (CUC) vastaa yhtä Yhdysvaltain dollaria ja valuutta on sidottu dollarin kurssiin. Hintapyyntö on varsin tyypillinen 30–40 vuotiaalle autolle, kuten kuubalaisen ilmoituspalvelu Revolicon myynti-ilmoituksista selviää.

Tämä Cadillac Fleetwood Sixty Special Sedan vuodelta 1959 alkuperäisellä moottorilla oli myynnissä 25 000 Kuuban pesolla.

Modernimpien käytettyjen autojen hinnat ovat niin ikään korkeita. Revolicon haulla kiinalaisesta 93 000 kilometriä ajetusta Geelystä pyydetään 43 000 pesoa ja 2012 Hyundai Accentista 67 000 pesoa.

Turistien vuokra-autot tunnistaa punaisesta rekisterikilvestä. Ne ovat usein melko uusia, kuten tämä Huyndai Accent.

Vuonna 2011 Kuuban talousreformin yhteydessä autokauppaan tehtiin helpotuksia ja kuubalaiset saivat myydä autojaan keskenään aiempaa vapaammin. Valtio tosin ottaa toteutuneista autokaupoista edelleen neljän prosentin osuuden.

Talousreformin myötä maahan on alettu tuoda uusia autoja myös yksityishenkilöiden käyttöön. Viimeisen viiden vuoden ajan maahan on tuotu 2000 uutta autoa vuodessa. Uusia autoja myydään valtion omistamissa Multimarcas-autoliikkeissä. Uusien autojen myynnin tuotot käytetään julkisen liikenteen remonttiin, Kuuban hallitus kertoi lain valmistelun yhteydessä.

Maahan tuotavien uusien autojen hinnat ovat kuitenkin moninkertaisesti suurempia kuin muualla maailmassa. Economistin mukaan ajamattoman vuoden 2014 Kia Picanton hinta Multimarcas-autoliikkeessä on 68 000 Kuuban pesoa (CUC). Vertailun vuoksi mallivuoden 2016 Picanton lähtöhinta Suomessa on 13 090 euroa.

Keskivertokuubalaisen sadan vuoden säästötkään eivät riittäisi tällaisten autojen ostamiseen. Käytännössä modernit autot ovat maan turistibisneksessä mukana olevien ja ulkomaalaisia sukulaisia omaavien yksinoikeus.

Eikä uutta autoa välttämättä saa vaikka varallisuus riittäisikin. Paikallisten mukaan valtiolla on jonotuslista ja esimerkiksi ulkomailla muutaman vuoden työskennelleet lääkärit tai insinöörit voivat saada oikeuden uuden tai turistikäytöstä vapautuneen pari vuotta vanhan auton hankintaan. Noilla lupalapuilla käydään myös kauppaa ja näin rahalla voi ”edetä” jonossa.

Yhdysvallat ja Kuuba alkoi joulukuussa 2014 neuvotella kauppasaarron purkamisesta ja diplomaattisten suhteiden normalisoinnista. Turismin lisääntyminen ja länsimaisen kulttuurin saapuminen maahan tulee eittämättä mullistamaan Kuuban talouden. Ikoniset postikorteista ja matkatoimiston mainoskuvista tutut amerikanraudat eivät tule olemaan maassa ikuisesti.

Ford 1932 on suosittu hotrod-rakentelukohde myös USA:ssa, mutta aivan näin persoonallisia kustomointeja ei Kuuban pohjoispuolella näe.

Koppa tai ainakin keula näyttää A-mallin Fordilta, mutta vain auton omistaja tietää, mitä muita osia on käytetty – jos edes hänkään.

Edes harrasteautotapahtumissa ei näe niin paljon 1950-luvun alun sämpylämallisia jenkkejä yhdellä kertaa kuin Kuubassa.