Eteläafrikkalaisen Witwatersrandin yliopiston johtama kansainvälinen tutkijaryhmä on löytänyt Etelä-Afrikan Vapaavaltion provinssin alueelta entuudestaan tuntemattoman dinosauruslajin yksilön fossiloituneen luurangon, uutisoi EurekAlert-sivusto kahden artikkelin voimin.

Tieteilijät kertoivat löydöksestään Current Biology -tiedejulkaisussa torstaina.

Vuosien ajan esiin kaivettu hyvin kookas ja lähes 200 miljoonaa vuotta vanha nelijalkainen kasvinsyöjä sai lajinimekseen Ledumahadi mafube. Se liitettiin osaksi liskonlantioisten lahkon Sauropodomorpha-alalahkoa.

Ledumahadi mafube on eteläsothoa (yksi Etelä-Afrikan 11 virallisesta kielestä, löytöalueen alkuperäiskieli sekä toinen Lesothon valtion kansalliskielistä) ja tarkoittaa ”jättiläismäistä ukkosenjyrähdystä aamunkoitteessa”.

Löydetty täysikasvuinen, luiden kasvurenkaiden sekä luukudoksen analyysitulosten mukaan noin 14 vuoden ikäinen aikuinen edustaja painoi tutkijoiden mukaan todennäköisesti ainakin 12 000 kiloa. Seistessään neljällä raajalla sen lonkat olivat noin neljän metrin korkeudella.

Nykyisen Etelä-Afrikan Vapaavaltion alueen tuolloin puolikuivilla tasangoilla (nykyisin vuoristoisella alueella) laiduntanut laji oli eläessään planeetan suurikokoisin maaeläin. Se oli likimäärin kaksi kertaa kookkaampi kuin suuri savanninorsu, joka on nykyisin elävistä maaeläinlajeista isoin.

(KUVA: Witwatersrandin yliopisto)

Ledumahadi mafube on yksi Sauropodomorpha-alalahkoon kuuluvien sauropodien (Sauropoda) lähimmistä sukulaisista. Sauropodeihin eli valtavan kokoisiin nelijalkaisiin kasvinsyöjädinosauruksiin kuuluu myös hyvin tunnettu, myöhäisellä jurakaudella, noin 146-156 miljoonaa vuotta sitten elänyt Brontosaurus.

”Ensimmäinen asia, joka löi minut ällikällä tämän eläimen kohdalla, oli sen raajojen luiden ällistyttävä vankkarakenteisuus. Kokoluokaltaan eläin oli samankaltainen jättiläismäisten sauropodien kanssa, mutta sen raajat olivat hämmästyttävän paksut, kun taas sauropodien raajat olivat tavallisesti melko solakat”, kertoi tutkimusta johtanut Witwatersrandin yliopiston tohtori Blair McPhee lehdistötiedotteessa.

”Mielestäni tämä osoittaa sen, että Sauropodomorphan tie kohti giganttisuutta oli kaikkea muuta kuin suoraviivainen. Ja myös sen, että tapa, jolla nämä eläimet ratkaisivat elämän tavallisia ongelmia, kuten syömisen tai liikkumisen, oli paljon aiemmin luultua liikevoimaisempaa.”

Ledumahadi mafube kehittyi ajan myötä suurikokoiseksi omissa oloissaan, sauropodeista erillään. Vaikka se seisoi neljällä jalalla, sen eturaajat saattoivat olla enemmän kyrmyssä kuin sauropodeilla. Tämä sai tutkijaryhmän harkitsemaan sitä, että Ledumahadi saattoi olla jättiläismäisellä ruumiilla varustettu evolutiivinen ”koekappale”.

Tutkijat huomauttavat, että Ledumahadi ehti tallustella pitkin Etelä-Afrikan tasankoja jo tovin jurakauden alkupuolelta lähtien ennen kuin esimerkiksi Brontosaurus ilmaantui maisemiin.

Dinosauruksesta löytyneitä luita. (KUVA: McPhee et al. / Current Biology)

”Löydös havainnollistaa meille sen, että jo 200 miljoonaa vuotta sitten näistä eläimistä oli tullut suurimpia selkärankaisia, jotka tulevat koskaan kävelemään maapallolla”, arveli tutkimuksessa mukana ollut Witwatersrandin yliopiston professori Jonah Choiniere lehdistötiedotteessa.

”Oli kiintoisaa huomata, että luukudosanalyysin lopputulokset heijastuvat perusprosauropodeihin sekä enemmän kehittyneempiin sauropodeihin. Tämä osoittaa sen, että Ledumahadi edustaa siirtymävaihetta näiden kahden merkittävän dinosaurusryhmän välillä”, selitti Etelä-Afrikan kansallismuseon Bloemfonteinin kaupungin osaston tohtori Jennifer Botha-Brink lehdistötiedotteessa. Hän vastasi eläimen iän määrittelystä.

Perusprosauropodit ja prosauropodit olivat Ledumahadin sekä sauropodien alkeellisia edeltäjiä, jotka olivat edellä mainittuja eläimiä pienikokoisempia ja kävelivät pääosin kahdella jalalla.

Saadakseen selville, kävelikö Ledumahadi kahdella jalalla samalla tavoin kuin sen esivanhemmat vai liikkuiko se nelinkontin, tutkijat kehittivät uudenlaisen menetelmän, joka hyödyntää nykyisin elävien eläinten mittoja. Menetelmän puitteissa tutkijat mittasivat Ledumahadin raajojen paksuuden päätelläkseen eläimen painon ja sen, kuinka monta raajaa se on tarvinnut painonsa kantamiseen.

”Tieteilijät haluavat tietää tästä evolutiivisesta muutoksesta, mutta yllättäen kukaan ei ole aiemmin keksinyt yksinkertaista menetelmää sen selvittämiseksi, miten kukin dinosaurus käveli”, hämmästeli tutkimukseen osallistunut brittiläisen Oxfordin yliopiston professori Roger Benson lehdistötiedotteessa.

Nelijalkainen Ledumahadi oli siitä erikoinen tapaus omana aikanaan, että monet sen ryhmään kuuluneet dinosaurukset, kuten Massospondylus, kävelivät kahdella raajalla.

Kävi myös ilmi, että useat Ledumahadia varhaisemmat sauropodien edeltäjät seisoivat tai ainakin kokeilivat neljällä jalalla kävelyä. Kyseinen kehon asento kehittyi siis useampaan otteeseen ja ilmaantui osaksi evoluutiota aikaisemmin kuin tähän asti on luultu.

Todistusaineiston perusteella näyttäisikin siltä, että Sauropodomorpha-alalahkon jäsenet kehittivät nelijalkaisen asennon ainakin kaksi kertaa aiemmin ennen kuin pystyivät edes käyttämään aiemmin ”käsinä” toimineita raajojaan kävelyssä.

Ledumahadi mafube on tutkijoiden mukaan läheistä sukua myös suurikokoisille Argentiinasta löydetyille dinosauruksille, jotka elivät samoihin aikoihin. Havainto vahvistaa käsitystä siitä, että jättiläismanner Pangea oli vielä yhtenäinen varhaisella jurakaudella: dinosaurukset ovat kyenneet tuolloin kävelemään leikiten Etelä-Afrikan Johannesburgista Argentiinan Buenos Airesiin.