Ferrari Enzo – tai Enzo Ferrari, kuten valmistaja sitä hämmentävästi haluaa nimittää – on tehokkain, kallein, nopein ja jännittävin Ferrarin milloinkaan valmistama katuauto. Se on myös kunnianosoitus yrityksen legendaariselle perustajalle.

Enzo Ferrari oli itse asiassa yksi niistä henkilöistä, joiden ajatuksista lähti liikkeelle tällaisten pieninä määrinä valmistettavien superautojen kulttuuri. Hänen johdollaan valmistettiin legendaariset Ferrari GTO- ja F40-mallit. F40 on myös se auto, johon Ferrari Enzoa ainakin henkisellä tasolla nyt verrataan, huolimatta näiden kahden auton välissä esiintyneestä F50-mallista. Ferrari Enzon näyttävä ulkomuoto on peräisin japanilaisen Ken Okuyaman kynästä. Se näyttää juuri siltä, mikä se oikeastaan onkin, eli katukäyttöön rakennettu kahden ihmisen F1-auto, varustettuna turvatyynyillä, lukkiutumattomilla jarruilla, vetoluistonestojärjestelmällä, ohjaustehostimella ja ilmastointilaitteella.

Tärkeimmästä Ferrari Enzoa koskevasta kysymyksestä ei voi erehtyä. Eli millainen se on ajaa? Aivan suoraviivaisen vastauksen antaminen on kuitenkin mahdotonta, sillä se riippuu täysin ihmisestä. Tämä ei ole auto, jota voi noin vain testata, vaan auto, joka testaa joka tilanteessa kuljettajaansa. Samoin kaikki 349 valmistettavaa Enzoa ovat erilaisia, riippuen siitä millaisina kukin asiakas on ne tilannut. Istuimet, polkimet ja hallintalaitteiden etäisyydet toisistaan ovat kaikki muokattavissa tilaajan mielihalujen mukaan.

Hiilikuidusta valmistettujen suurten lokinsiipiovien ansiosta Ferrari Enzoon on helpompi laskeutua kuin moneen muuhun superautoon. Sisätilojen yleisvaikutelma on kuitenkin niin kilpa-automainen, että ensikertalainen alkaa vaistomaisesti etsiä päähänsä kypärää. Turvavöiksi voi valita perinteiset kolmipistevyöt (!) tai selkeästi tällaiseen autoon kuuluvat nelipistekilpavyöt. Istuimet ovat korkealaatuisella – mieluiten tietysti punaisella – nahalla päällystettyä ohutta lasikuitua. Ohjauspyörässä kilpa-autoiluvaikutelmat saavat jatkoa.

Yksi vaikuttavimpia Ferrari Enzon ajamisen osia on vaihteen vaihtaminen, varsinkin vaihderobotti kytkettynä Race-moodiin. Robotti on myös niin nopea, että sitä on vaikea uskoa, varsinkaan vaihdettaessa ylöspäin. Jalka kaasulle ja määrätietoinen nykäisy pahaenteisesti merkitystä ”+”-pedaalista. Silloin mennään – ja kovaa. Viimeistään tässä vaiheessa on myös miellyttävä tietää, että jo aiemmin kehutut jarrut ovat valmiina toimintaan. Ennakkovaroitukset ovat olleet paikallaan, sillä auto pysähtyy käsittämättömän nopeasti. Elektronisten järjestelmien yleistyessä unohtuvat usein auton kaikkein tärkeimmät ominaisuudet. Ilman erinomaisesti ja vanhakantaisella rakkaudella rakennettuja alustaa, ohjausta ja jarruja ei syntyisi Ferrari Enzon kaltaisia ajoelämyksiä

(Tiivistelmä TM-työryhmän artikkelista TM 15/02, s. 50-55)