Tätä autoa ei koskaan nähdä liikenteessä, mutta siinä esitettyjä ratkaisuja varmasti. Fiat on tehnyt konseptiauton, jossa kaikki perinteinen kyseenalaistetaan. Jotain tällaista voisi huomispäivän järkevä auto olla.

Ecobasic-konseptiautoa on vaikea kuvailla: sympaattinen, liikuttava tai jopa outo? Joka tapauksessa kyseessä on ympäristöystävällisin auto, mitä Fiat on koskaan tehnyt. Se kuluttaa polttoainetta alle kolme litraa sadalla kilometrillä, ja hiilidioksidipäästöksi on mitattu 76 gramma kilometrille, mikä on alallaan maailmanennätys.

Toisin kuin muut tähänastiset ”kolmen litran autot” Ecobasic olisi tuotantoon vietynä halpa auto vastaten suurin piirtein Fiat Pandan hintatasoa. Auto on 3,48 metriä pitkä, se painaa 750 kg ja siinä on tilat neljälle hengelle. Tavaratila on kekseliäästi muunneltava. Ilmanvastuskertoimeksi ilmoitetaan 0,28, mikä on näin lyhyelle autolle tosi hyvä arvo. Eräs pienen ilmanvastuksen salaisuuksista on auton sileä pohja.

Konepellin alla tikittää Fiatin uusi 1,2 litran yhteispaineturbodieselmoottori, joka tullaan parin vuoden päästä näkemään tuotannossa. Jää vielä nähtäväksi, missä malleissa. Moottorin teho on 45 kW (61 hv/3500 r/min) ja vääntö 160 Nm (1800 r/min). Ecobasicin huippunopeudeksi luvataan 160 km/h, kiihtyvyydeksi nollasta sataan 13 sekuntia.

Autossa ei ole sanan varsinaisessa merkityksessä koria, vaan teräksinen hitsattu korikehikko, johon pulteilla ja ruuveilla kiinnitetään tarvittavat osat ja muoviset paneelit. Tarkoituksena on, että alihankkijat toimittaisivat osat suoraan auton myyntipisteisiin. Tämän vuoksi auto on ostovaiheessa helppo räätälöidä itselleen sopivaksi.

Osat on tehty erilaisista uusista muovimateriaaleista, jotka on valittu tarpeen mukaan, eli pitääkö osan kestää hyvin kuormitusta (esim. katto, konepeitto, ovet) tai pintakulumista ja naarmuuntumista (esim. suuri takaikkuna) tai absorboida energiaa törmäyksessä (puskurit).

Jos Ecobasic tai sen edustama ajattelu lyö itsensä läpi, autoteollisuuteen ja autojen jakeluun tulee suuri muutos. Mitään ei tapahdu tietenkään hetkessä, mutta joitakin tässä esitettyjä ratkaisuja otetaan varmasti käyttöön.

(Tiivistelmä Martti Merilinnan artikkelista TM 1/2000, s. 44-45)