Stilo, Fiatin uusi viistoperäinen perheauto tulee kokoluokkaan, jossa on tiukka kilpailu ostajista. Ulkonäöltään se jatkaa tässä luokassa yleistynyttä korkeaa suuntausta ja muistuttaa siten muita viime aikoina esiteltyjä kilpailijoitaan.

Fiat Stilo korvaa mallistossa Bravan ja Bravon. Uuden Stilon kolmi- ja viisioviset mallit ovat hyvin erilaisia – kuten olivat Bravo ja Bravakin. Tällä hetkellä Suomeen tuotava mallisto käsittää kolme erikokoista 16-venttiilistä bensiinimoottoria, jotka saavat myöhemmin seurakseen 1,9 litran 115 JTD -dieselmoottorin. Koeajoon valittu Stilo 100 Active on varustettu 1,6 litran 76 kW:n eli 103 hv:n tehoisella moottorilla. Sen yhteydessä on varustetaso valittavissa, kun muissa tapauksissa varustetaso määräytyy moottorin mukaan. Muut bensiinimoottorit ovat Stilo 80:n 1,2-litrainen, teholtaan 59 kW ja meille tuotavan tehokkaimman 130-mallin 98 kW:n 1,8-litrainen, jonka varustukseen kuuluu ajonvakautusjärjestelmä. Stilo 80 -mallissa on peräti kuusivaihteinen käsivalintainen vaihteisto, kun muiden moottoreiden yhteydessä vaihteita on tavanomaiset viisi.

Korkeuden ansiosta Stiloon on saatu varsin hyvät sisätilat. Tavaratilan koko sitä vastoin jää korkeudesta huolimatta pakostakin hieman niukemmaksi pystyperäisen korimallin takia. Mitattu tavaratilan vetoisuus, 340 litraa, on tavanomainen arvo tämän kokoluokan autolle. Muodoltaan tavaratila on selkeä ja siten käyttökelpoinen.

Ajossa sähköinen ohjaustehostin ei tunnu toimivan yhtä hyvin kuin pienemmässä Puntossa. Ohjauksen tunto jää huonoksi, eikä tehostinkaan toimi aivan totutusti. Auto ei oikein tunnu pysyvän suunnassa, mikä vaikuttaisi pitkälti johtuvan juuri ohjauksesta tai oikeammin sen tahattomasta käännöstä. Tosin urat ja muutkin häiriötekijät poikkeuttavat autoa valitusta suunnasta, joten se vaatii jatkuvaa kaitsemista ja valppaana oloa. Aktiivinen ajaminen taas aiheuttaa ohjauksen ongelmien kautta helposti vaeltelua, jolloin noidankehä on valmis.

Stilo selvittää väistökokeen hyvin niin tyhjänä kuin kuormattunakin, vaikka ohjauksen tunto ei ole kehuttava. Jousitus on pintakova ja päästää sisään häiritsevästi tärinää. Silti ajettaessa heittojen yli on havaittavissa hieman ylimääräisiä liikkeitä. Jousituksesta löytyy kuitenkin progressiivisuutta, joten auto selvittää suuremmat heitot ja kantaa kuorman ongelmitta.

Fiat Stilossa on kyllä ainesta, mutta viimeinen rutistus puuttuu. Tuntuu kuin suunnittelussa ja toteutuksessa kaikkia kohtia ei olisi saatu viimeistellyksi loppuun saakka. Näin Stilo ei nouse kilpakumppaneidensa yläpuolelle. Eikä se myöskään eroa niistä riittävästi muotoilunsa tai toteutuksensa persoonallisuudella. Kisa ostajista tulee olemaan tiukka, sillä kukaan kilpailijoista ei halua suosiolla luopua osuuksistaan.

(Tiivistelmä Hannu Ahosen artikkelista TM 7/02, s. 166-171)