A

utoteollisuuden pioneereihin kuuluva Ford ilmoitti äskettäin, että se lopettaa USA:ssa lähes kaikkien autojen myynnin. Tarkalleen ottaen myynnistä poistuvat henkilöautot, joista käytetään perinteistä nimitystä car. Tämä on aika radikaali veto valmistajalta, joka käytännössä autoisti Amerikan vuonna 1908 esitellyllä T-mallillaan.

Jatkossa mallistoon kuuluu lähinnä ajoneuvoja, joihin sopii määritelmät truck, SUV tai crossover, eli käytännössä lava-autot sekä isot ja pienet katumaasturit. Henkilöautomaisimmat jäljelle jäävät ajoneuvot ovat urheilullinen Mustang ja katumaasturimaisesti varusteltu farmarimallinen uuden sukupolven Focus Active.

Ford ei kuitenkaan ole menossa nurin, vaan se keskittyy ajoneuvoihin, joissa katteet ovat korkeimmillaan. Jo nyt Fordin myymien ajoneuvojen keskihinta on noin 4 000 dollaria korkeampi kuin USA:n autokaupassa keskimäärin. Keskihintaa ovat korottaneet etenkin hienosti kaupaksi menevät F-sarjan luksuslava-autot.

Tosin ei näin isoa muutosta tehtäisi, jos kaikki menisi hellanlettaisesti. Kun huhtikuun myyntitilastoista kertovassa tiedotteessa puhutaan otsikossa huippukasvusta F-sarjan ja Lincoln Navigatorin kohdalla, kaikki muut tunnusluvut ovatkin sitten miinuksella. Henkilöautojen myynti putosi 15 prosenttia ja katumaasturien 4,6 prosenttia.

Saa nähdä, miten pitkään Fordin uusi henkilöautoton linja voi jatkua. Vaikka katteet ovat tällä hetkellä isoissa maasturimaisissa autoissa, niin tulevaisuuden ”pöhinä” on jossain muualla. Kulutuslukemia ja päästöjä pitäisi saada laskettua, mutta kevytkuorma-autoihin keskittymällä se ei onnistu. Ja valmistajakohtaista keskikulutusta suitsivat CAFE-rajat (Corporate Average Fuel Economy) kiristyvät lähivuosina kaikista eniten nimenomaan light truck -rintamalla.

Tällä hetkellä osa autovalmistajista lobbaakin kovaa tai hiljaa sen puolesta, että suunnitellut CAFE-kiristykset peruttaisiin. Ja Trumpin hallinto olisi enemmän kuin innoissaan rajoja kaatamassa. Mutta rajoja myös puolustetaan tiukasti. USA:n väkiluvultaan suurin osavaltio Kalifornia pitää niistä tiukasti kiinni, ja sillä on kannattajia muidenkin osavaltioiden joukossa.

Fordille tiukka linja olisi varmasti uudella tuotekattauksella vaikea paikka. Esimerkiksi Chevrolet on sen sijaan ilmoittanut, että se pitää jo sovituista rajoista kiinni, vaikka niitä muutettaisiinkin. On huomionarvoista, että Chevroletilla myös sähköistettyjen mallien kehitys on selvästi Fordia edellä.

Entäs se juna-asema? No, vaikka Fordia pidetään yhtenä kolmesta suuresta detroitilaisesta autoyhtiöstä, ei sillä ole ollut toimintoja Detroitin kaupungissa enää vuosikymmeniin. Nyt yhtiö haluaisi tehdä osittaisen paluun Dearbornista takaisin Detroitiin, joka elää tuskallisten vuosikymmenten jälkeistä voimakasta renessanssia.

Detroitissa on hyvää pöhinää, joten Ford toivoisi pääsevänsä siitä osalliseksi. Uusi tuotekehitys- ja osaamiskeskus saisi sijaita nuorempaa polvea kiinnostavalla alueella, ja yksi ehdolla oleva paikka on vanhan Michigan Central Stationin (MCS) seutu.

Kyseessä on juna-asema, joka valmistui Detroitiin 1913, mutta se oli tarpeisiin nähden liian suuri jopa 1940-luvun junamatkustamisen huippuvuosina. 1950- ja 1960-luvuilla junien suosio laski ropisten, ja asema jäi vaikeiden vaiheiden jälkeen vaille junaliikennettä vuonna 1988.

Sittemmin MCS:stä tuli Detroitin rappiotilan surkea symboli, jonka vandaalit ja romuvarkaat tuhosivat parissa vuosikymmenessä todella surkeaan kuntoon. Mutta nyt kun Detroit on nousukiidossa, aseman seutu kiinnostaa taas.

Olisi hienoa, jos uljas rakennus saisi uuden elämän. Samalla voisi toivoa, että myös Ford löytäisi uuden suunnan. Kuorma-autojen vanhoillinen suosiminen ei voi kantaa kovin kauas. Nyt pitäisi löytää jostain aivan uuden ajan T-malli!