Perinteiseen tavarankuljetuskalustoon kuuluva Ford Transit uusiutuu perusteellisemmin kuin koskaan sitten ensitulemisensa vuonna 1965. Merkittävin uutinen lienee, että mallistossa on nyt myös etuvetoisia malleja.

Viimeiset 35 vuotta Ford Transitia on moitittu kevytperäiseksi. Liukkailla ja pehmeillä pinnoilla liikkeellelähdöt ovat saattaneet muodostua ongelmaksi. Uudet Transitit ovat suositussa ”tonniluokassa” etuvetoisia, joten painoa vetäville pyörille on luvassa. Järeämmässä ”kahden tonnin” sarjassa turvaudutaan edelleen takavetoon, mutta kevytperäisyys ei sarjan raskaammassa päässä ole ollutkaan yhtä suuri haitta.

Takavetoisissa moottori on auton pituusakselin suuntainen. Vaihteisto ja muu voimalinja ovat jatkona. Etuvetoisissa koko voimapaketti on poikittain. Kuulostaa paitsi tavanomaisen luontevalta myös helpolta. Ei kuitenkaan ole ollut aivan helppoa suunnitella konetilaa sellaiseksi, että se ottaa mukisematta vastaan kumman vaihtoehdon tahansa, mikä onkin ainutlaatuista autonvalmistuksen tekniikassa. Lisäksi etu- ja takavetoisissa on sama ohjauslaitteisto, mikä on olennainen osa yhteensopivan moottoritilan toteutusta. Kaikista osista etu- ja takavetoisissa Transiteissa 95 prosenttia on samoja.

Transitin uudet dieselit ovat nelisylinterisiä turboahdettuja. Venttiileitä on neljä sylinteriä kohden ja polttoaine suoraruiskutetaan. Takavetoisten moottoreissa on iskutilavuutta 2,4 litraa ja tehoja 75, 90 ja 120 hevosvoimaa. Etuvetoiset ovat 2-litraisia ja teholuokkia on niin ikään kolme: 75, 90 ja 105 hevosvoimaa. Ford on antanut uusille dieseleille nimen DuraTorq. Vaihteistot ovat viisivaihteisia. Dieseleiden ohella Transitiin tarjolla on 2,3-litrainen nelisylinterinen bensiinimoottori, jolla on tavara-automarkkinoilla melko vähän käyttöä.

Suomen markkinoille uudet takavetoiset saadaan kevään kuluessa ja etuvetoiset tulevat syksyllä sekoittamaan pakettiautojen markkinaosuuspakkaa.

(Tiivistelmä Hannu Lindellin artikkelista TM 1/2000, s. 67)