Ensimmäinen muistikuvani geenimuuntelusta on asiasta varoittavan lehtiartikkelin kuvitus: ”banaanikala” eli sekasikiö, jossa etupää on kala ja pyrstö on banaani. Frankenstein-mielikuva pysäytti ja teki viestin selväksi: geenien peukalointi rikkoo luonnon järjestyksen ja tuottaa vaarallisia, arvaamattomia tuloksia.

Tämä oli 1980-lukua. Vasta myöhemmin sain selville, että kasvien ja eläimien geenejä on muunneltu ennenkin, itse asiassa tuhansia vuosia. Esimerkiksi tuttu maissi on jalostettu melko mitättömästä heinästä nykyiseksi pulleaksi ravintokasviksi.

Mikä geenimuuntelussa pelottaa? Flaamilainen renessanssimaalari Hieronymus Bosch tallensi vuoden 1500 paikkeilla Maallisten ilojen puutarha -teokseensa surrealistiset orgiat, joissa mielikuvitukselliset hirviöt piinaavat ihmisiä kammottavin tavoin.

Maallisten ilojen puutarha. Kuva: Museo del Prado.

Pulkkinen-televisiosarjan sanoin: ”Sitäkö tässä haetaan?”

Nykyaikaisen geenimuuntelun teho ja nopeus voi herättää mielikuvan hulluista tiedemiehistä. (Miksi muuten ei koskaan puhuta hulluista tiedenaisista? No, se on ehkä eri keskustelun paikka.) He rakentelevat kammioissaan eliöiden yhdistelmiä, joita kohta kukaan ei ymmärrä eikä hallitse, ja ne karkaavat luontoon.

On totta, että eliöistä toisiin voidaan siirtää geeniteknisesti ominaisuuksia, joita satojen vuosienkaan valinnalla, risteytyksellä ja jalostuksella ei pystyttäisi tuottamaan. Kylmän ja tuholaisten sietokykyä, nopeampaa kasvua, pienempää veden ja ravinnon tarvetta. Ensimmäinen myyntiin hyväksytty geenimuunneltu eläin on lohi, joka kasvaa kaksi kertaa tavallista nopeammin ja pienemmällä ruokamäärällä kuin tavallinen lohi.

Epäluulo tieteen saavutusten edessä on viisasta, kun ajattelee sen nimissä tehtyjä tuhoja. On kuitenkin hyvä punnita geenimanipulaation riskejä kokemusten valossa: yhtäkään GM-lajiketta ei ole tähän mennessä vedetty takaisin ihmisen tai muun luonnon vaarantumiseen liittyvien syiden takia niiden kolmen vuosikymmenen aikana, kun niitä on tuotettu.

Tekniikan Maailman 31. lokakuuta ilmestyvässä numerossa kolme suomalaista geenitutkijaa kertoo työstään ja alan kehityksestä. Geenimuuntelulla voidaan muun muassa parantaa ruoan ravintoarvoa ja lisätä elintarvikkeiden säilyvyyttä kuljetuksen ja varastoinnin aikana.

Ruoan pilaantuminen on mittava ongelma, ja kaikki keinot sen vähentämiseksi ovat tarpeen. Noin kolmannes maailman elintarvikkeista menee hukkaan, kehitysmaissa jopa puolet.

Kun ilmastonmuutos etenee, voidaan tarvita uusia keinoja, joilla tuotantokasvit ja -eläimet saadaan selviytymään muuttuvissa oloissa. Satojen vuosien sijaan muunnoksia voidaan nyt tehdä vuosissa, jopa kuukausissa.

Ehkä ei niinkään hullu idea.