Kilpa-ajotaustainen autotoimittaja Robert Koistinen kertoo Oho!-kolumnissaan toimittaja- ja kilpa-autoilijauransa kömmähdyksistä, joita ei ole aikaisemmin julkaistu.

***

Päätimme 1990-luvun puolivälissä kokeilla TM-testiryhmän kanssa jotakin arjesta poikkeavaa. Aloimme harjoitella kahdella pyörällä ajoa, siis autolla. Projektissa olivat mukana autotoimittaja Jarmo Sukava, Jari Kujala ja Kart In Clubia pyörittävä Sami Lappalainen, jolla oli vähän aiempaa kokemusta asiasta.

Löysimme Hyrylästä harjoitteluvälineeksi erittäin edullisen Mitsubishi Galantin. Autoa piti hieman modifioida kahdella pyörällä ajoa varten. Tasapyörästö hitsattiin kiinteäksi, jotta maassa oleva pyörä veti, vaikka toinen pyörä oli ilmassa. Kattoon hitsattiin apupyörä, joka esti katolleen kääntymisen. Renkaisiin laitettiin kuusi baaria ilmaa, jotta renkaan runko olisi riittävän jämäkkä.

Sitten rakennettiin metrin korkuinen ramppi, joka näytti sivusuunnasta kolmikulmaiselta juustopalalta. Ramppi nostettiin pystyyn Vuosaaren satama-alueella, joka oli yleiseltä liikenteeltä suljettu. Harjoituspaikka oli pitkällä asfalttisuoralla loistava.

Teoria oli hallussa: tiesimme miten koe tulisi aloittaa. Ramppia tuli lähestyä ykkösvaihteella hieman kävelyvauhtia kovemmin, ja kun auto oli noussut rampin laelle, oli painettava kaasua. Selvä.

Ensimmäisissä yrityksissä oli naurussa pitelemistä. Lähestyin ramppia kieli keskellä suuta, mutta keskityin nopeuteen niin paljon, ettei rengas osunut ramppiin alkuunkaan. Nostoramppi pamahti keskelle keulaa, minkä jälkeen ”Galantti” työnsi ramppia eteenpäin kipinäsuihke perässään.

Seuraavaksi keskityin osumiseen niin vahvasti, että nopeus pääsi vähän unohtumaan. Vauhtia oli selvästi liikaa, joten auto lähti rampista ilmaan kuin hyppyrin keulalta. Auto laskeutui kyljelleen, ja sen verran korkealta, ettei apupyörästä ollut enää apua. Se taittui taaksepäin ja auto meni kuitenkin katolleen.

Jälkiä korjattiin muutama tunti, ja homma jatkui.

Parin illan jälkeen alkoi ajamisessani olla järkeä. Työ tekijäänsä opetti tässäkin asiassa. Mitä pidemmälle pääsin, sitä nopeammin ja tehokkaammin iskostui asia selkäytimeeni. Sitä ei vaan millään meinannut uskoa, kuinka paljon auton oli oltava kallellaan, jotta sillä voi ajaa kahdella renkaalla.

Oikeassa kulmassa pyörät olivat niin rajussa kulmassa kohtia maata, että hiljaisessakin ajossa rengas hiersi mustaa kumia asfalttiin. Auto oli niin pystyssä, että makasin täydellä painollani ovea vasten.

Kolmantena harjoituspäivänä oli oveen laitettava tyyny, sillä mustelmat rupesivat muuttumaan kipeiksi.


Lue aiemmat Oho!-kolumnit:

Jos vuonna 1988 olisi ollut älypuhelimia, tämä sähläilymme olisi varmasti ollut viraalihitti

TM:n testilabrassa oli kaksi poikkeuksellisen kallista autoa – joten tietysti onnistuin kolaroimaan juuri ne

Kun ajoin Porschella motarilla 300 km/h, takapenkiltä kuului suoraa huutoa – Seuraavana päivänä siitä kirjoitti iltapäivälehti

Tullivirkailija löysi salkustani yhdet alushousut, sukat ja pussillisen kolikoita – Hänellä heräsi nopeasti kysymys

Noudatin nopeusrajoituksia liiankin tunnollisesti – Seuraavaksi olin poliisin ruumiintarkastuksessa kuin mikäkin gangsteri

”Morsian” pitää aina pestä ennen palautusta – Tässä kohtaa taksikuskimme höristi korviaan

Näin sain lempinimekseni Fågel-Robbe – puusta löytyi merkkejä yli kahden metrin korkeudesta

Autoni ei noussut ylämäkeen, joten päätin peruuttaa ja ottaa vauhtia. Huono idea

Menin varhain aamulla lentokentällä kahville – äkkiä minut valtasi olo, että jotain tärkeää puuttuu

Testiauto meni romuksi jo ennen testin alkua – palasia lenteli 20 metrin päähän

”Just let it burn”, minulle sanottiin driftingautossa – ilmassa leijaili huolestuttavan paljon savua

Meille alkoi tulla kiire lentokentälle – ja sitten huomasimme ajavamme väärään suuntaan Juutinrauman siltaa

Ajoin komeasti testiradalta ulos metsään – seuraavaksi kolarointiin liittyi kuvauskopteri

Lukitsin itseni vessaan, mutta keksin pomminvarman keinon päästä sieltä ulos

Olin myöhästyä lentokoneesta, koska sinne oli vaikea saada vietyä stilettiä

Autotestin jälkeen vuorossa oli 2 tunnin lepohetki hotellissa – mutta se muuttuikin tulipalon sammutukseksi

Jäimme talvitestissä kiinni television varastamisesta – eräänä iltana vastaanotosta tuli puhelu

Kaikki meni pieleen – Palautimme testiauton maahantuojalle osittain muovipussissa

Näinkin voi käydä: Jäähdyttelykierroksella testiauton ohjaamossa syntyi nyrkkitappelu

Talvitestissä avautui mahdollisuus käydä hiihtämässä, mutta tämän enemmän pieleen voitelu ei olisi voinut mennä

Insinöörit vertasivat kierrosaikojani oikeaan kilpakuskiin, ja paperit olivat pudota lattialle

Edessä oli niin vaatimattoman näköinen hyppyri, että siitä teki mieli hypätä – huono idea

Autotestin kaikki muistiinpanot olivat iPadin muistissa – ja sitten se mystisesti katosi

Nostin Suzukin kahdelle renkaalle unkarilaisella testiradalla – ”Onko siitä pakko kirjoittaa?”

Suzuki Ignis kaatui väistökokeessa, mutta tehtaan omalla testiradalla meitä odotti jotain vielä oudompaa

Käänsin väistökokeessa kiikkerältä tuntuvan Suzuki Ignisin rattia – seuraavaksi menimme katon kautta ympäri

Corvetten jarruun tuli mystinen vika – mekaanikolla oli vaikeuksia pidätellä nauruaan

Pimeydessä meitä odotti renkaita, betonia ja akselinpaloja – Luojan kiitos ettei ajettu täysiä!

Lainasimme salaa työkaverin sanelukonetta testiajoon, ja seuraukset olivat kohtalokkaat

Kaksi TM:n toimittajaa lähti päiväksi testaamaan autoja – saimme aikaiseksi vain valokuvan toimittajan pakaroista

Rengassavua ja järkyttyneitä ilmeitä – ”Sladi” meni vähän pitkäksi

Fiat Abarthilla törmääminen turvakaiteeseen tuli toimitukselle yllättävän kalliiksi

Vaarallinen nokkakolari oli rengastestissä enemmän kuin lähellä

Tein rallikilpailussa täydessä vauhdissa rajun käännöksen – ja sitten näin yleisön ilmeet

Eksyin Puolassa Kris Meeken ralliautolla – ja pian vasemmalla näkyi iso linna

Ajattelin yllättää Hondan insinöörit 360 asteen käännöksellä, mutta en ottanut huomioon yhtä asiaa

Ajoin Mika Salon autolla seinään