Fuerteventura on oiva paikka haistella hybridipolkupyörien uusia tuulia. Maasto on avoin, suojaa ei voi hakea mistään, polkija on tuulen armoilla. Mutta minne tuuli hybridejä kuljettaa – ovatko ne yhä enemmän kilpapyöriä, vai jalostetaanko niitä maastopyöriksi? Matkassa oli kahdeksan hybridiä, jotka olivat kaikki omalla tavallaan mielenkiintoisia.

Bianchi 9308 Sport

Corratec Shape Two

Felt Esterel

Gary Fisher Utopia

Focus Black Falls

Nishiki C600

Nishiki Pro SL

Sunn Road

Tähän vertailuun maahantuojilta pyydettiin noin tuhannen euron etujousitettua hybridipolkupyörää. Pyyntö aiheutti joillekin ongelmia ja siitä jouduttiin tinkimään. Muutamilla maahantuojilla tai valmistajilla tämän hintaluokan hybridejä ei ollut valikoimissa, ja joillakin etujousitus nosti hinnan liian korkeaksi. Hybridit ovat haukanneet polkupyörämarkkinoista merkittävän osan. Syy niiden suosion kasvuun on selvä: se on monikäyttöinen pyörä, jolla voi polkea niin kestopäällysteellä kuin hiekkatielläkin. Hybrideissä vierintävastus on kapeiden renkaiden ansioista alhainen, eivätkä ulkoiset vaihteet juuri hukkaa voimaa.

Tällä kertaa voi ilolla todeta, ettei kukaan valmistajista sortunut pikkunäppäryyteen. Yksityiskohdat olivat harkittuja, yksikään ei syyllistynyt yliyrittämiseen. Pikkunäppäryydeksi voi luokitella ratkaisut, joita ei ole kokeiltu käytännössä, vaan kyseiseen tulokseen on päädytty piirustuslaudalla. Ratkaisu on siis ainoastaan suunnittelijan mielestä hyvä.

Hyvä runko on polkupyörän keskeinen osa. Tämä tosiasia ei ole muuttunut mitenkään; hyvän rungon ympärille saa rakennettua hyvän pyörän, mutta heikosta rungosta ei oikein ole aihioksi. Tämän vertailun kaikkien pyörien rungot olivat alumiinia. Seikka, jota on osattu odottaa jo muutaman vuoden ajan. Runkoja arvioitaessa syntyi hieman hämmentynyt olo, huomattavia eroja oli vaikea havaita. Rungot olivat suhteellisen tasavertaisia.

Vaihtajavalikoima oli suuri, maasturimaisissa hybrideissä oli Shimanon LX- ja Deore-vaihtajat. Sporttihybrideissä oli Shimano 105- ja Tiagra-vaihtajat ja perinteisissä malleissa Shimanon hybridiosasarjoista Nexave 600 tai 300. LX:n ja Deoren toiminnassa ei ole mitään moitittavaa, samoin 105 ja Tiagra toimivat hyvin. Nexave on poikkeus, sillä käänteinen jousitoiminta takavaihtajassa on yhä kummajainen, vaihdevipujen toiminta on myös käänteinen.

Jarrujen kirjo oli tänä vuonna harvinaisen laaja. Mukana olivat levyjarrut, hydrauliset jarrut, V-jarrut ja tavanomaiset cantileverjarrut. V-jarruja voi poikkeuksetta kehua. Niissä on paljon jarrutusvoimaa, ”jarrulevynä” toimiva vanne on isokokoinen ja rakenne yksinkertainen. Haarukat, sekä joustavat että kiinteät, herättivät keskustelua puolesta ja vastaan. Sporttihybrideissä on Corratecia lukuun ottamatta jäykkä haarukka, kaikissa perushybrideissä joustohaarukka. Kapeat kilpurimaiset renkaat toimivat asvaltilla, vierivät hyvin ja ovat kilometrejä haalivalle polkijalle oivat. Vastaavasti tavanomaisemmat hybridirenkaat soveltuvat paremmin yleiskäyttöön. Kapeiden renkaiden soveltuvuus kaupunkiajoon on kyseenalaista. Raitiovaunukiskot ja katukivetyksen reunat ovat selkeitä vaaran paikkoja. Renkaiden ohella vanteetkin ovat vaaravyöhykkeessä.

Polkupyörä elää ja kehitysaskeleita otetaan tangon lailla – eteenpäin, sivulle ja välillä pyörähdetään ympäri. Tällä hetkellä vaikuttaa vahvasti siltä, että ollaan ottamassa askeleita eteenpäin, hyvään suuntaan.

(Tiivistelmä Henrik Enbomin artikkelista TM 9/03, s. 56-65)