Noin 10 000–15 000 vuotta sitten Pohjois-Amerikassa, nykyisen New Mexicon alueella jättiläislaiskiainen löntysteli kaikessa rauhassa juomapaikalleen järven rannalle. Yht’äkkiä se pelästyi jotain, joka sai sen nousemaan takajaloilleen.

Noin tonnin painoinen laiskiainen oli joutunut ihmisten hyökkäyksen kohteeksi, ja se joutuisi taistelemaan pysyäkseen hengissä.

Tai niin tutkijat ainakin uskovat analysoituaan entisen järven rannalta – nykyiseltä suolatasangolta – löytyneitä fossiloituneita jalanjälkiä, jotka tarinan kertovat.

Jäljet ovat varhaisimmat koskaan löydetyt, jotka osoittavat muinaisten ihmisten metsästäneen suurikokoisia nisäkkäitä, kuten jättiläislaiskiaisia ja mammutteja.

Jälkiä on tutkinut Bournemouthin yliopiston sedimentologi Matthew Bennett, jonka mukaan löytö vahvistaa näkemystä siitä, että ihmiset saattoivat edesauttaa merkittävästi suurikokoisten nisäkkäiden sukupuuttoa.

(Kuva: Matthew Bennett/Bournemouth University)

Bennett löysi suola-tasangolta myös jättiläislaiskiaisen jälkiä, joiden sisältä löytyi ihmisten jalanjälkiä. Hän ei kuitenkaan osaa sanoa, miksi ihmiset ovat venyttäneet askellustaan osuakseen laiskiaisen tekemiin jälkiin.

Kaikki tutkijat eivät kuitenkaan ole Bennettin kanssa yhtä mieltä siitä, että ihmiset olisivat toiminnallaan ajaneet suuria nisäkkäitä sukupuuttoon.

”Bennett tutkimusryhmineen on osoittanut suurten eläinten ja ihmisten liikkuneen samoilla alueilla samaan aikaan”, toteaa Stanfordin yliopiston paleontologi Anthony Barnovsky.

Barnovskyn mukaan jäljet eivät kuitenkaan vielä todista, että laiskiainen olisi joutunut hyökkäyksen kohteeksi. ”Ihmiset ovat jostain syystä voineet päättää seurata laiskiaisen tuoreita jalanjälkiä, samaan tapaan kuin rannalla kävelevät ihmiset voivat kävellä olemassa olevissa jalanjäljissä.”

Laiskiaisen jalanjäljen sisään on painautunut ihmisen jalanjälki. (Kuva: Matthew Bennett/Bournemouth University)

Tutkimusraportti on julkaistu Science Advances -tiedejulkaisussa. Aiheesta uutisoi Science-sivusto.