Ihminen raaputti viivoja ja risuaitoja punaiseen kiveen Etelä-Afrikan luolassa noin 100 000 vuotta sitten. Blombos-luolasta löytyneitä jälkiä on pidetty ensimmäisenä säilyneenä todisteena siitä, että ihmisellä on kyky käyttää symboleja. Se tarkoittaa kykyä käyttää viestinnässä tiettyä merkkiä, joka vastaa tiettyä merkitystä.

Kognitiotieteilijä Kristian Tylén Aarhusin yliopistosta Tanskasta esitteli kuitenkin viime viikolla työryhmänsä toisenlaisen tulkinnan.

Kielen kehittymistä käsittelevässä konferenssissa Evolang Tylén kertoi, mitä hänen kognitiotieteilijöiden ja arkeologien työryhmänsä ajattelee Blombos-luolan kuvioista.

Aiheesta uutisoi Science.

Tutkijoiden mukaan hashtagin eli #-merkin mieleen tuovat viivat ovat enemmänkin koristeita ja huvitusta kuin varhaista taidetta tai todiste varhaisihmisen symbolikäyttäytymisestä kuten kielestä.

Tutkijoiden mukaan kuvioista puuttuvat symbolien avainominaisuudet. Kuvioiden pitäisi olla selkeästi erotettavista toisistaan. Lisäksi niiden olisi pitänyt kehittyä edelleen erottumaan toisistaan – samaan tapaan kuin emojeilla on kullakin oma merkityksensä.

Tylénin tutkimusryhmä päätyi tähän kokeella, jossa 65 tanskalaista yliopisto-opiskelijaa laitettiin tarkastelemaan kuviota.

Kivipiirroksia ja strutsinmunankuoriin tehtyjä piirroksia oli 24. Iältään ne olivat 52 000–109 000 vuoden takaa, ihmisen varhaisvuosilta, mutta ennen laajemmin levittäytynyttä luolamaalaustaidetta.

Tutkijat halusivat tietää, pystyisivätkö koehenkilöt erottamaan kuviot, jotka olivat peräisin eri paikoista. Lisäksi he halusivat testata, pystyisivätkö koehenkilöt kopioimaan merkit lyhyen katselun perusteella.

Blombos-luolasta löytynyt kaiverrus. Kuva: Wikimedia Commons

Tutkijat havaitsivat, että nykyihmisen silmissä tuoreimmat piirrokset olivat visuaalisesti tarkempia ja säännöllisempiä kuin vanhemmat. Osallistujat myös pystyivät muistamaan ja toistamaan niitä paremmin kuin vanhempia merkkejä.

Koehenkilöt eivät kuitenkaan pystyneet ryhmittelemään kuvioita löytöpaikan mukaan tai erottamaan niitä toisistaan.

Tämän pienen kokeen merkitys oli Science-lehden haastattelemien konferenssiosallistujien mielestä siinä, että arkeologit saattavat olettaa, että varhaisilla kaiverruksilla on symbolinen merkitys, mutta he eivät pysty testaamaan sitä. Kognitiotieteet voivat tuoda arkeologiaan näin uusia näkökulmia.