Ei ole uutinen, että uutiset ovat huonoja.

Hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC julkisti viime yönä odotetun synkkiä madonlukuja ilmaston lämpenemisestä.

Se, että uutiset ovat huonoja, ei pitäisi olla kenellekään yllätys. Se ei tee luvuista yhtään vähemmän hyytäviä.

IPCC toteaa raportissaan, että ilmaston lämpenemisen rajoittaminen 1,5 asteeseen verrattuna aikaan ennen teollistumisen alkua vaatisi nopeita, ennennäkemättömiä ja kauaskantoisia muutoksia maankäyttöön, teollisuuteen, rakennuksiin, liikenteeseen ja kaupunkeihin. Siis meidän kaikkien elämään.

Raportti toteaa, että jotta tavoitteisiin päästään, hiilidioksidipäästöjen pitäisi pienentyä 45 prosenttia vuoteen 2030 mennessä.

Tämä on siis 11 vuoden päässä. Eikä siinä vielä kaikki. Nollapäästöihin pitäisi päästä vuoteen 2050 mennessä.

Raportti korostaa, että teknisesti tämä on täysin mahdollista. Kyse on siitä, löytyykö poliittista tahtoa. Ja siinä on odotettavissa isoja ongelmia.

Tietenkin kannattaa suhtautua varauksella siihen, kuinka tarkkoja ennusteita tulevaisuuden ilmastosta on mahdollista tehdä. Iso kuva on kuitenkin selvä. Tieteellisen yhteisön keskuudessa yksimielisyys ongelmasta ja tarvittavista toimenpiteistä on kuitenkin huomattavan suuri.

Asiassa on yksi iso jokerikortti. IPCC toteaa, että jos päästöjä ei saada nollattua vuoteen 2050 mennessä, ilmakehästä pitäisi poistaa vastaava määrä hiilidioksidia.

Hiilidioksidin poistaminen ilmakehästä on alue, jolla tapahtuu paljon teknologista kehitystyötä. Kyse on muustakin kuin hiilinieluina toimivien metsien lisäämisestä – niiden merkitys on melko marginaalinen. Kehitteillä on monenlaista teknologiaa, jolla voitaisiin ”imeä” hiilidioksidia ilmakehästä ja varastoida sitä maahan.

Yksi houkuttavimmalta ideoista hiilidioksidin vähentämiseen kuulostaa kirjainlyhennelmä BECCS, joka tulee ilmaisusta bioenergy with carbon capture and storage.

Sen idea on yksinkertainen. Kasvit imevät hiilidioksidia ilmakehästä. Kun kasvit mätänevät tai palavat, tuo hiilidioksidi palaa ilmakehään. BECCS:n idea on, että ei anneta kasvien varastoiman hiilidioksidin palata ilmakehään. Sen sijaan kun biomassaa poltetaan energiaksi, siitä vapautuva hiilidioksidi varastoidaan maankuoren sisään. Näin saadaan sekä energiaa että negatiivisia päästöjä.

Näin siis paperilla. Käytännössä teknologian ottaminen käyttöön laajassa mittakaavassa ei ole niin helppoa, jo siksikin, että jos halutaan BECCS:n kaltaisen ratkaisun poistavan paljon hiilidioksidia ilmasta, se edellyttää valtavasti viljelysalaa.

IPCC:n raportissa esitetään neljä skenaariota, joilla negatiivisten päästöjen teknologia voi vaikuttaa päästöjen kokonaismäärään.

Alla olevissa grafiikoissa keltaiset alueet kuvaavat BECCS-teknologian vaikutusta. Optimistisimmassa skenaariossa BECCS:n avulla päästöjä pystytään vähentämään merkittävästikin. (Saat grafiikat isommaksi klikkaamalla sitä.)

Tämä jokerikortti mahdollistaisi sen, että ihmisten ei tarvitsisi tehdä aivan niin nopeita ja aivan niin dramaattisia muutoksia kasvihuonepäästöjen suhteen.

Mutta on aika uhkarohkeaa laskea mitään epävarman jokerikortin varaan. Edessä on vaikeita valintoja, ja aikaa on olemattoman vähän.