Maaliskuussa 2011 tapahtuneen Fukushiman ydinonnettomuuden seurauksena noin 111 000 ihmistä evakuoitiin kodeistaan. Turhaan, mikäli uskomme brittiyliopistojen tuoretta tutkimusta.

Bristolin yliopiston riskinhallintaan erikoistunut professori Philip Thomas työryhmineen vertaili tutkimuksessa evakuoinnin kustannuksia ja evakuoinnin vaikutuksia eliniänodotteeseen.

Thomasin laskelmat perustuvat Thomasin kehittämään ”J-arvo”-nimiseen metodiin, joka auttaa määrittämään sen, kuinka paljon valtion tulisi käyttää varoja ihmiselämän ja ympäristön suojeluun.

Tutkijoiden mukaan esimerkiksi Fukushiman ydinonnettomuuden jälkeistä mittavaa evakuointiprosessia on J-arvon perusteella ”hankala oikeuttaa”.

Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuuden kohdalla J-arvo-metodi osoitti evakuoinnin olevan kannattamaton tapauksissa, joissa evakuoinnin laskettiin pidentävän elinajanodotetta alle yhdeksällä kuukaudella. J-arvo osoitti, että 335 000 evakuoidusta vain murto-osan evakuoiminen oli todellisuudessa tarpeellista säteilyyn liittyvin perustein.

Manchesterin yliopiston matemaatikoiden tekemässä tietokonemallissa simuloitiin satoja mahdollisten ydinonnettomuuksia ympäri maailman. Analyysi osoitti, että asukkaiden uudelleensijoittaminen suuressa mittakaavassa ei ole järkevä käytäntö yhdessäkään skenaariossa.

”Massamuutto on kallista ja häiritsevää. Siitä huolimatta se on vaarassa nousta vakiintuneeksi käytännöksi suuren ydinonnettomuuden jälkeen. Asian ei pitäisi olla näin”, Thomas toteaa.

Thomas perustaa väitteensä sille, että keskiverto lontoolaisen eliniänodote laskee neljällä ja puolella kuukaudella pelkästään ilmansaasteiden vuoksi. Manchesterilainen puolestaan elää keskimäärin 3,3 vuotta Pohjois-Lontoossa sijaitsevan Harrowin asukasta vähemmän.

Aiheesta lisää yliopiston tiedotteessa.