Onko ihmisten kielillä ja lintujen laululla jotain yhteistä?

Mahdollisesti paljonkin, kertoo tällä viikolla julkaistu kanadalaistutkimus. McGillin yliopiston tutkijoiden julkistaman tutkimuksen mukaan tietyillä linnuilla ja ihmisillä on yhtäläisyyksiä siinä, miten ne tuottavat ja havaitsevat ääniä.

Tutkimus viittaa siihen, että ihmisten puheella ja lintujen lauluilla saattaa olla yhteisiä biologisia prosesseja.

Current Biology -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa tutkijat testasivat, kuinka varpuslintuihin kuuluva seeprapeippo oppi erilaisia lauluja. Tutkijat pyrkivät ymmärtämään, mikä ohjaa lintujen tapaa valita laulujaan.

Tutkijaryhmä opetti nuorille seeprapeipoille lauluja, jotka koostuvat viidestä akustisesta elementistä eri järjestyksissä.

Linnut kuuntelivat samoista äänistä eri järjestyksessä olevia versioita, minkä jälkeen niiden piti ”valita”, millaisia lauluja ne muodostavat niistä.

Tutkimuksessa ilmeni, että laboratoriossa kasvatetut linnut valitsivat oppimisprosessista huolimatta lauluja, jotka muistuttavat luonnossa olevien lintujen yleisimpiä lauluja.

Linnut esimerkiksi asettivat usein pitkän matalan äänen laulun loppuun, ja tietyt toiset äänet esiintyivät todennäköisemmin usein laulun alussa tai keskellä.

Tutkijoiden mukaan lintujen valitsemissa piirteissä on samanlaisia piirteitä kuin ihmisten puheessa ja musiikissa. Lauseiden ja fraasien lopussa olevat äänet ovat usein pidempiä ja matalampia kuin puheen keskiosassa olevat äänet.

Kielitieteilijät ovat pitkään olleet sitä mieltä, että maailman kielillä on yhteisiä piirteitä. Tällainen niin sanottu universaali kielioppi tarkoittaa, että kaikki puhutut kielet ovat muunnoksia samasta perusrakenteesta, jota kutsutaan universaalikieliopiksi.

Kanadalaistutkimus viittaa siihen, että myös seeprapeipoilla on ”kieliopissaan” piirteitä, joita esiintyy universaalisti kaikilla lajin eläimillä.

Lisää aiheesta alla olevalla McGillin yliopiston videolla.