Hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC esittää uudessa raportissaan, että vaaditaan nopeita päästövähennyksiä, jotta maapallon lämpötilan nousu voidaan rajoittaa 1,5 asteeseen.

Hallitustenvälinen ilmastopaneeli julkisti varhain maanantaiaamuna Suomen aikaa erikoisraporttinsa. Global Warming of 1,5 °C -raportti on tiivistelmä tieteellisiä tutkimuksia poliittista päätöksentekoa varten.

Viesti on yksinkertaistettuna: ilmastoa lämmittäviä päästöjä on vähennettävä nopeasti ja hiilinieluja kasvatettava. Tavoitteisiin pääseminen edellyttää, että globaaleja ihmisen aiheuttamia hiilidioksipäästöjä olisi pienennettävä 45 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Nollapäästöihin olisi päästävä vuoteen 2050 mennessä.

Ilmastopolitiikan kunnianhimoa on siis nostettava rivakasti. Tähän mennessä annetut kansalliset päästövähennyslupaukset eivät riitä rajoittamaan lämpötilan nousua 1,5 asteeseen, vaan nousua tapahtuu enemmän.

Raporttia esiteltiin ja sitä kommentoitiin tuoreeeltaan maanantaiaamupäivänä ympäristöministeriön ja Ilmatieteen laitoksen järjestämässä tilaisuudessa. Raportin tulokset ovat painava tieteellinen kooste muun muassa joulukuussa Katowicessa käytäviin ilmastoneuvotteluihin.

”Tästä on edettävä vuosiaikataululla eteenpäin. Fossiilisen hiilen päästöt ja ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvu eivät ole taittuneet. Mikäli emme tee nopeita toimenpiteitä kaikilla toimialoilla, 1,5 asteen kriittinen raja ylitetään vuosisadan puoleen väliin mennessä, jolloin myös lämpenemisen aiheuttamat vaikutukset ovat vakavampia”, sanoi Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja ja Suomen IPCC-työryhmän puheenjohtaja Juhani Damski tilaisuuden avauksessa.

Ratkaistavia kysymyksiä on valtavasti, ja ne ovat itsessään mittavia: Miten korvataan lämmön- ja sähköntuotanto? Miten ihmisten ja tavaroiden liikkumisen tarpeet hoidetaan?

”Tarvitaan huikea määrä teknologiaa ja uusien innovaatioiden käyttöönottoa. Lisäksi ihmisiltä tullaan tarvitsemaan ymmärrystä, tahtoa ja vastuunottoa tulevaisuudesta. Verotuksella ja päästökaupalla on vauhditettava entisestään hiilenkäytön verotusta”, sanoi asunto-, energia- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen (kesk).

Ministerin mukaan EU:n on päivitettävä oma päästövähennyssitoumuksensa vuoteen 2020 mennessä. Hiilineutraaliutta olisi tavoiteltava vuoteen 2050 mennessä.

”Suomen kansallinen tavoite hiilineutraaliudelle on jo vuonna 2045”, sanoi ministeri Tiilikainen.

Kaikki eivät kuitenkaan usko pelkästään teknologian ratkaisevan kaikkea. Ympäristötekniikan professori Lassi Linnanen Lappeenrannan teknillisestä yliopistosta osallistui julkaisutilaisuuden yhteen debattiin.

”Teknologia ei tätä hoida. Teknologiaa tarvitaan, mutta ilman kuluttajakäyttäytymisen muutosta tavoitetta ei saavuteta. Teknologian kehittämisessä vallitsee bumerangiefekti: säästöt investoidaan lisääntyvään kulutukseen. Näin uusiutuvien energiamuotojen kasvu on mennyt energian kokonaiskulutuksen kasvuun. Teknologia on siis osa ongelmaa, ei sen ratkaisu”, sanoi Linnanen.

Ilmastonlämpenemiseen vaikuttavista päästöistä kaksi kolmasosaa lasketaan olevan kotitalouksien kulutuksesta kuten asumisesta, ruuasta ja liikkumisesta syntyviä.

Yksi kolmannes on sellaista teollista tuotantoa, kuten tienrakennusta, jota ei ole kohdennettavissa yksittäiseen kuluttajaan tai kotitalouksiin.

”Sopeutuminen on käyttäytymiskysymys. Edelleen ihannoidaan esimerkiksi hienoa autoa, mutta kulutusta olisi kohdennettava kestävyyttä edistäviin investointeihin. Kotitalouksia olisi kannustimilla autettava ostamaan uusiutuvia energiamuotoja. Ostaa katolle paneelit”, konkretisoi Linnanen.

Mitä muuta konkreettista tämä tarkoittaa?

”Asuntojen olisi oltava pienempiä. Eläinproteiinista ja olisi luovuttava. Tekstiilien olisi oltava kestävämpiä, jolloin vaatteita riittäisi vähemmänkin”, tiivisti Linnanen Tekniikan Maailmalle.

Raportin sadan kirjoittajan joukossa on ollut valmistelemassa myös suomalaistutkija. Trooppisen metsänhoitotieteen professori Markku Kanninen Helsingin yliopistosta osallistui ilmastotavoitteita ja kestävää kehitystä koskevan osuuden laatimiseen.

Kannisen viesti suuntautui vahvasti kuitenkin kotimaisille päätöksentekijöille.

”Meillä on 10–15 vuotta aikaa siirtuä vähähiilisiin energiajärjestelmiin. Politiikan sektoriajattelu ei enää riitä, vaan ilmastomuutokseen liittyvät asiqt on otettava koko yhteiskunnan suunnitteluun. Olen seurannut 30 vuotta ilmastonmuutosta. Nyt vihdoin päätöksentekijöiden on hoidettava asiaa heti, eikä joskus tulevaisuudessa. Nyt on kiire, ja yhteiskunta on suunniteltava tämän tilanteen mukaan”, sanoi Markku Kanninen Helsingin yliopistosta.