Dieselautossani on lisälämmitin, jolle pian alkaa olla taas hyötykäyttöä. Laite itsessään on erinomainen. Se lämmittää nopeasti moottorin ja sisätilat ennen lähtöä ja pitää tarvittaessa auton lämpimänä moottoritielläkin.

Ainoa ongelma on lisälämmittimen käynnistäminen. Koska en aja autolla töihin, ajotarpeeni ovat aina satunnaisia. Vakioajastukset eivät siis toimi.

Lämmitin on niin tehokas, että kätevintä olisi käydä painamassa se vaan nopsasti nappulasta päälle kotipihalla vähän ennen lähtöä. Pakkaamiseen ja muuhun lähtösähläykseen kuluu aina sen verran aikaa, että auto ja moottori ehtivät niiden aikana hyvin lämmetä.

Mutta ei ole sitä nappulaa.

Lämmitin pitää kytkeä päälle valikon kautta, mikä voi jonkun mielestä olla ihan ihkuhienoa ja modernia. Nappularivistöt autoissahan näyttävät aivan aataminaikuisilta. Valikot ja kosketusnäytöt ovat nykyaikaa, koska älypuhelimissa ja tableteissakin on niitä.

Oikeasti valikot ja kosketusnäytöt autoissa ovat perkeleen keksintö.

Kun alan etsiä pakkaskankean autoni valikoista ”Heat now”-komentoa, se löytyy valikkopolulla tosi näpsästi jo kuudennen tai seitsemännen, vai olikohan kymmenennen valinnan jälkeen. En muista ihan tarkkaan.

Ja  aina ”Heat now”-komento ei käynnistäkään lämmitintä. Autossa pitää odottaa hetken aikaa, että sen saa varmistettua. Jos ”Heat now” ei tehonnut, lämmittimen saa päälle ajastuksella. Mutta se vaatii siis ajastuksen päivämäärän ja kellon asettamista sitä yhtä ainoaa kertaa varten.

Pahimmillaan tämän ihkuhienon valikkokäytön kanssa joutuu räpeltämään viisi minuuttia jääkylmällä penkillä istuen ja huuruisia näyttöjä tihrustaen. Mutta pääasia tietysti, ettei joudu käyttämään ”Heat now”-toimintoa aataminaikuisella painonapilla – mikä tosin kävisi kahdessa sekunnissa.

Eikä tässä kaikki.

Samassa autossa on myös ”viihdejärjestelmä”, jonka sielunelämä ei ole viiden käyttövuoden aikana auennut käyttäjille.

Pitkillä ajomatkoilla kuuntelemme vaimon kanssa usein äänikirjoja. Kännykältä tai tabletilta kirjoja saa kätevästi kuunneltua auton oman äänijärjestelmän kautta laadukkailla kaiuttimilla.

Tai kätevästi ja kätevästi.

Joskus järjestelmä löytää ulkoisen lähteen ihan automaattisesti. Hienoa. Mutta joskus se taas ei löydä sitä millään, vaikka teemme kaiken mielestämme ihan samoin ja räpläämme valikoita kaikkiin mahdollisiin suuntiin. Aika kurjaa.

Hyvä on. Vaikka kaikkien suomalaisten miesten tapaan olenkin selvästi keskivertoa parempi autokuski, voin kuitenkin myöntää olevani keskivertoa kädettömämpi kaiken tietoteknisen kanssa.

Mutta vaimo ei ole. Hän räplää työkseen niin monenlaisten ohjelmien ja käyttöjärjestelmien kanssa, että auton viihdejärjestelmän sielunelämänkin luulisi avautuvan. Mutta ei avaudu, vaikka minä keskityn ajamiseen ja hän saa keskittyä ihan vain siihen järjestelmän ymmärtämiseen.

Olemme luovuttaneet ”viihdejärjestelmämme” kanssa. Nykyisin kuuntelemme äänikirjoja ulkoiselta bluetooth-kaiuttimelta.

Että lämpimiä terveisiä vaan auton suunnittelijoille sinne Saksaan tai USA:han ja vielä valmistajatehtaalle Espanjaan.

Eikä tässäkään vielä kaikki.

Avoveneessäni on vakiovarusteena ihkuhieno monitoimilaite, jossa on kaiku ja karttaplotteri. Jätän kaikki tuon laitteen muut kummallisuudet tässä käsittelemättä ja keskityn perusasiaan, laitteen päälle ja pois kytkemiseen.

Yksi trendikäs tapa vähentää laitteiden nappularivistöjä on panna samaan nappulaan useita eri toimintoja. Niinpä käynnistynappulalla voi säätää myös muutamaa muuta asiaa kuin käynnistystä ja pois kytkemistä.

Pitäisi kai tietää, mitä kohtaa nappulassa ihan tarkalleen pitäisi painaa, ja kuinka monta sekuntia tai sekunnin kymmenesosaa tai sadasosaa pitäisi painaa, että saisi laitteesta oikeasti virran pois päältä. Onnistuu joskus, yleensä ei. Saahan ne virrat katkeamaan päävirtakytkimestä, mutta samalla laite sitten käynnistyy moottoria käynnistäessä aina ihan turhaan silloinkin, kun sitä ei kaipaisi.

Että lämpimiä terveisiä vaan veneen valmistajalle Suomeen ja monitoimilaitteen valmistajalle Yhdysvaltoihin.

Eikä tässä vieläkään ihan kaikki.

Viime talvena minulla oli muutaman päivän koeajossa auto, jossa ihan kaikki toiminnat oli laitettu kosketysnäyttöön, siis sellaiseen tositosi ihkuihkuhienoon.

Hienossa autossa rattikin oli lämmitettävä. Se tosin kuumeni alta aikayksikön niin sietämättömän kuumaksi, että vähänkin kuumempi olisi polttanut näpit. Sittenpä olikin mukava ajon aikana etsiä kuumeisesti kosketusnäytöltä, miten saa  porotuksen kytkettyä pois. Samassa valikossa oli koko lämmityksen ohjaus ja vaihtoehtoja piisasi.

Ei muuten onnistu tuollaisen valikon käyttö näppituntumalta. Vaatii tarkkaa tuijottelua, että osaa tökätä sormella kosketusnäytön oikeaa kohtaa. Ja heilahtelevassa autossa tökkää silti herkästi väärää kohtaa. Ja sama toistuu joka kerta, kun haluaa tai joutuu esimerkiksi säätämään auton lämpötilaa johonkin suuntaan.

Kaikki se aika, mikä kuluu kosketusnäytön tuijotteluun, on pois liikenteen seuraamiselta. Ja sama toistuu joka kerta, kun haluaa tai joutuu esimerkiksi säätämään auton lämpötilaa johonkin suuntaan. On muuten tositosi ihkuhienon lisäksi tositosi liikenneturvallista. Että terveisiä vaan valmistajalle  Ruotsiin.

Vimma panna kaikki mahdollinen uusien autojen perustoimintojenkin säädöstä ihkuihkuhienoihin kosketusnäyttöihin on omituista esimerkiksi siksi, että uusia autoja ostavat yleensä ihan muut kuin, jotka ovat ihan aallonharjalla uuden tekniikan käyttöönotossa. Uusia kännyköitä ja tabletteja joka vuosi ostavat nuorukaiset eivät ole niitä, jotka ostavat uusia autoja.

Suomessa tyypillisin uuden auton ostaja on kuten minä, yli 50-vuotias mies. Tuskin tuliteriä autoja paljon ostavat nuoret miehet tai naiset niissäkään maissa, joissa autot ovat halvempia. Nuoret ostavat yleensä käytettyjä autoja kaikissa maissa.

Mutta valmistajat siis pakottavat meidät fossiilit kärsimään uusimmasta tekniikasta, jonka käyttö menee yli ymmärryksen.

Sen asian myöntäminen on kyllä vähän kiusallista, mutta minä tulen nyt siis kaapista.

Jos uskoisin jumalaan, jokailtaisen iltarukoukseni päätoivomus olisi päivänselvä.