Vain olennainen on tärkeää. Tämä lause lienee pyörinyt mielessä, kun Italdesignin maastoautotulkinnan putkirunkoon on kiinnitetty GM:n V8-moottori ja runsaasti turkkilevyä. Etäisesti Daewoo Korandoon perustuva Touareg on suunniteltu vaativaan maastoon, leikkikaluksi hiekkadyyneille. Eikä siinä leikissä nahkaverhoilua tai ruusupuuta tarvita.

Touareg kulkee maasturitrendeistä välittämättä omia polkujaan, innovatiivisen Italdesignin konseptiauton taattuun tyyliin. Fabrizio Giugiaron vain reilussa kuukaudessa suunnittelema ja rakentama aavikkomaasturi on periaatteessa kuin puolikatettu moottoripyörä tai riisuttu maastoauto. Siis jonkinlainen rakennussarja, jonka peruslähtökohta on halpa valmistaa, helppo huoltaa ja vielä helpompi muokata omaan makuunsa – vaikka kuvioidulla alumiinilevyllä, mikäli mieli niin tekee.

Torinon tämänvuotisessa autonäyttelyssä esitellyssä prototyypissä on autonvalmistuksen kunniaksi perinteistä poiketen käytetty sulassa sovussa teräsverkkoa, kangasta ja muovia kaikkien muiden materiaalien ohessa. Käyttötarkoitus nimittäin ratkaisee. Saman filosofian mukaan on valittu perinteistäkin perinteisempi GM:n valmistama kaasutinmoottori ja luonnollisesti nelivetoinen voimansiirtojärjestelmä. Hyvä alusta, isot renkaat ja erinomainen etenemiskyky yhdessä yksinkertaisten ratkaisujen kanssa ovat olleet suunnittelun kantava ajatus.

Markkinoilla olevilla maastoautoilla tuskin on mahdollisuuksia, Hummeria ehkä lukuunottamatta, haastaa Touaregia sen omimmilla alueellaan, puhtaissa maasto-ominaisuuksissa. Kulkupeli suorastaan leijuu hiekkadyynien yli mikäli eteneminen tapahtuu oikealla nopeudella ja kaasunkäytöllä. 5,3-litrainen moottori tarjoaa mahtavan väännön jo aivan alimmilla kierroksilla, mutta vaihdelaatikko ei ole aivan riittävän nopea ja tarkka tällaiseen etenemiseen. Pienikin ajovirhe vaativassa maastossa kostautuu helposti ja hetkessä Touareg on kaivanut itsensa syvälle hiekkaan. Niin syvälle, että on tartuttava lapion varteen.

(Tiivistelmä Giancarlo Perinin artikkelista TM 14/2000, s. 96-97)