Rukoilijasirkkoja pidetään metsästävinä  generalisteina eli eläiminä, jotka kykenevät elämään hyvinkin vaihtelevissa olosuhteissa ja pystyvät hyödyntämään laajasti erilaisia resursseja. Ne syövät siis lähes mitä tahansa, mitä tahtovatkaan.

Sekalaisesta ruokavaliosta (johon kuuluu muun muassa lentäviä hyönteisiä, liskoja, sammakoita, käärmeitä, kilpikonnia, hiiriä ja jopa kolibrien tapaisia pieniä lintuja) huolimatta kukaan ei ole koskaan nähnyt rukoilijasirkan syövän kalaa.

Paitsi nyt, kertoo Gizmodo-sivusto.

Erinomaisen kolmiulotteisen näön sekä vahvojen, saalistukseen mainiosti soveltuvien etujalkojen mahdollistama monipuolinen ruokavalio on vielä astetta monipuolisempi kuin entomologiapiireissä (entomologia = hyönteistiede) on aiemmin luultu.

Intialais-italialainen tutkijaryhmä todisti Lounais-Intian Karnatakan osavaltiossa viime vuonna omin silmin, kuinka Hierodula tenuidentata -lajin 5,6 senttimetrin kokoinen urosedustaja saalisti ja ahmi peräti yhdeksän miljoonakalaa viiden peräkkäisen päivän aikana. Miljoonakalojen pituus vaihtelee 1,5 senttimetristä kuuteen senttimetriin sukupuolesta riippuen.

Häkellyttäviä havaintoja käsittelevä tutkimusraportti julkaistiin torstaina Journal of Orthoptera Research -tiedejulkaisussa.

Löydös muuttaa käsitystä rukoilijasirkkojen monipuolisuudesta, fyysisistä kyvyistä sekä älykkyydestä.



Tutkijat seurasivat rukoilijasirkkayksilön edesottamuksia kattopuutarhaan rakennetulla lammella. He korostivat raportissaan, että keinotekoinen puutarha muistutti kaikilta osin hyvin paljon rukoilijasirkan luonnollista ympäristöä.

”Seitsemän tapauksen kohdalla sirkka aloitti syömisen pyrstöstä. Yhden kalan kohdalla se aloitti päästä, toisen kohdalla taas selästä. Neljänä päivänä viidestä havaitsimme sirkan saalistavan ja syövän kaksi kalaa. Päivän toisen kalan se metsästi 10–30 minuutin kuluttua ensimmäisen aterioimisesta. Viidennen päivän jälkeen sirkka katosi eikä palannut enää lammelle”, tieteilijät kuvailivat selonteossa.

Tutkijat korostivat julkaisussa, että he eivät vaikuttaneet sirkan ruokailuun millään tavalla.

Sirkkayksilö pääsi käsiksi miljoonakaloihin lammen lumpeiden sekä vesisalaattien päältä. Kaloja oli lammessa yhteensä 40 yksilön verran.

Tutkimuksen anti osoittaa sen, kuinka hämmästyttävän sopeutumiskykyisiä rukoilijasirkat ovat. Kalat eivät liiku kuin liskot, kulkusirkat, kolibrit tai kaksisiipiset, mutta silti rukoilijasirkka pystyi nappaamaan kaloja lammen pinnan läheisyydestä.

Pyydystämällä 22,5 prosenttia koko lammen miljoonakalapopulaatiosta yksilö ”näytti potentiaalisesti sen, millainen vahva vaikutus yhdellä selkärangattomalla voi olla kalayhdyskuntaan sekä epäsuorasti myös koko lammen ekosysteemiin, koska miljoonakalat, kuten monet muutkin pienikokoiset kalat, ovat aktiivisia vesihyönteisten saalistajia”, tutkijat kertoivat tutkimusraportissa.

Varmuutta siitä, oliko kalojen syömisessä kyse yksittäistapauksesta, ei toistaiseksi ole johtuen muiden samankaltaisten raportoitujen tapausten puutteesta.

Sopeutumiskyvyn lisäksi yksilö paljasti toiminnallaan sen, että rukoilijasirkkojen näkö on uskottua parempi.

Saalistus- ja ateriointitilanteet tapahtuivat auringonlaskun ja keskiyön välisenä aikana, vaikka rukoilijasirkan suuret, liikkeen herkästi havaitsevat verkkosilmät ovat ensisijaisesti päivänvalon suomiin olosuhteisiin soveltuvat. Sirkan tuli sopeuttaa näkökenttänsä myös valon taittumiseen veden kautta.

Rukoilijasirkan älykkyydestä saatiin uutta tietoa siinä mielessä, että huomattuaan kala-apajan ja kehiteltyään sujuvan saalistustekniikan yksilö palasi toistuvasti puutarhan lammelle ruokailemaan. Tapahtumaketju viittaakin vahvasti siihen, että sirkka oppi kokemuksesta sen, missä ja mitä sen kannattaa saalistaa.