Ensi vilkaisulla Jaguar XJ on entisellään. Tutun oloinen ulkomuoto kuitenkin kätkee alleen merkin historian nykyaikaisimman auton.

Ainakaan muotoilu ei jätä erehtymisen varaa. Pikemminkin sitä voisi väittää pieneksi pettymykseksi. Varovainen sekoitus vanhaa XJ:tä ja X-Typeä kuitenkin kertoo hyvin, mistä on kysymys. Tässä kiiltää Jaguar-malliston lippulaiva. Ohjaamo on myös ilmeeltään ja toiminnoiltaan mieluummin vanhanaikainen kuin uusinta teknologiaa hyväilevä. Tekniikkaa on paljon, mutta asiat hoituvat pääosin automaattisesti, kuljettajaa turhaan vaivaamatta. Varmaankin parempi ratkaisu edustusautojen kohderyhmää ajatellen kuin esimerkiksi BMW:n tyyli 7-sarjassaan. Jaguarin edustajat sivuavat aihetta mainiten, että XJ:n ostajien keski-ikä on ohittanut jo 50 vuotta, eikä näillä ihmisillä ole aikaa tai halua enää opiskella auton ajamista uusiksi.

Britit ovat tehneet rohkean päätöksen ja suunnitelleet XJ:n korirakenteen kokonaan alumiinista. Se ei tietenkään ole ennenkuulumatonta edes Jaguarin historiassa, mutta osoittaa kuitenkin valmiutta katsoa pitkälle tulevaisuuteen. XJ ei nimittäin jää ainoaksi alumiini-Jaggeksi.

Toinen merkittävä uudistus on ilmajousitus. Itse pyöräntuenta on toteutettu S-Typen periaattein, ja tukivarret ovat alumiinia. Kilpailijoista poiketen Jaguar ei ole sisällyttänyt jousitukseen tai iskunvaimennukseen mitään kuljettajan tehtäviä säätöjä. Ainoat säädöt tapahtuvat automaattisesti, kun kori yli 160 km/h nopeudessa kyykistyy 15 millimetriä syvemmälle. Myös iskunvaimennus muuttuu ajotilanteen mukaan. Nelivetoa XJ ei sentään X-Typen tyyliin ole saanut, vaan tyytyy takavetoon.

Kokeiltavanamme oli ensin 3,5-litrainen, joka kilpailijoihin verrattuna kenties hieman vaatimattomammalta näyttävästä teholukemastaan huolimatta tuntui ilahduttavan ripeältä. Siitä voi tietenkin kiittää onnistunutta tehopainosuhdetta. Isompi V8 tuo lisää vaivattomuutta, ja kompressoriahdettu XJR yhdistää edustus- ja urheiluauton vielä hienostuneemmin kuin samalla moottorilla varustettu S-Type R. V6-perusmallikaan ei kaltaistensa joukossa mitenkään häpeä, vaan kiihdyttää XJ:n satasen nopeuteen runsaassa kahdeksassa sekunnissa ja tarvittaessa myös 233 km/h huippunopeuteen. Se kuitenkin teettää ZF:n hienosti toimivalle kuusivaihteiselle automaatille lisätöitä, sillä XJ6 vaatii enemmän kierrosten käyttöä pysyäkseen isompivääntöisten V8-mallien vauhdissa. Oikeastaan ainoat moitteet kohdistuvat liikkeellelähtöön, josta ilman tarkkaavaisuutta tulee helposti epäedustavan nykäisevä, sekä turhan pitkään, joskin tunnokkaaseen jarrupoljinliikkeeseen.

Mitä ajettavuuteen muuten tulee, niin erityisesti ohjaustunto ilahduttaa raikkaudellaan ja rehellisyydellään. Ripeä eteneminen mutkaisella tiellä sopii XJ:lle. Ilmajousitusta tarjotaan joko normaalina tai Sport-versiona, joista jälkimmäinenkin on kaukana epämukavasta. Erityisesti loivissa heitoissa jousitus toimii hienosti. Terävämmissä kuopissa syntyy pientä tärähtelyä, mutta ilman välitöntä mahdollisuutta kilpailijavertailuun on Jaguarin asemaa paha sanoa. Keskustelua voi kuitenkin käydä lähinnä akselilla hyvästä erinomaiseen.

Seitsemättä sukupolvea edustava uusi XJ on hyvin lähellä sitä, mitä Jaguarilta halutaan. Valitettavasti se ei aivan ehtinyt mukaan edustusautovertailuumme, jotta paikka vertaisten joukossa olisi saatu kerralla selville. Muutama päivä vertailun päättymisen jälkeen saadut ensimmäiset ajokokemukset kuitenkin vakuuttivat, että Jaguar on limusiiniluokan kilpailussa mukana täysimittaisemmin kuin kenties koskaan aiemmin.

(Tiivistelmä Velimatti Honkasen artikkelista TM 7/03, s. 156-157)