Torstai oli hyvä päivä. Auto läpäisi mutinoitta katsastuksen, eikä tarvetta rahan menoon korjausten vuoksi ilmennyt. Viisi vuotta vanhalle, alle 90 000 kilometriä ajetulle ja huolto-ohjelman mukaan huolletulle autolle tulos oli tietysti aika tyypillinen, mutta silti katsastukseen vienti aina vähän jännittää.

Jos katsastusmies löytää vaarallisen vian, se on sekä hyvä että huono asia. Harmi, että moinen vika on päässyt syntymään. Mutta hyvä, että se huomattiin ennen kuin aiheutti mitään vaarallista. Autoista vähän tavallista enemmänkään kiinnostunut maallikko kun ei välttämättä itse noteeraa hitaasti syntyviä ongelmia.

Tähän katsastukseen liittyi yksi lisäkoukero. Vaihdoin nimittäin katsastuspaikkaa ensimmäisen varauksen jälkeen. Syynä oli epäluulo.  Vaimo oli katsastanut oman autonsa samassa paikassa, johon olin ensimmäisen ajan varannut. Auto oli hylätty, missä ei sinänsä ole mitään ihmeellistä. Vanhemmille autoille nyt toisinaan käy niin.

Epäilyksiä oli kuitenkin herättänyt katsastusmiehen into tarjota auton korjausta naapurihallissa, siis saman firman huoltokorjaamolla. Olikohan se katsastuksessa löytynyt ongelma tosiaan ihan oikea, vai syntyikö se firman tarpeesta saada huoltoasiakkaita? Tätä emme koskaan saa tietää.

Vaaditut korjaukset jarruputkiin tehtiin toisella huoltamolla eli katsastusfirma ei saanut huoltoasiakasta. Ja katsastusfirma menetti myös yhden epäluuloisen katsastusasiakkaan seuraavana vuonna.

Katsastus ja huolto samassa firmassa on ollut mahdollista nyt muutaman vuoden, mutta harva katsastus- tai huoltoyhtiö on tarttunut mahdollisuuteen. Kun aikanaan lakia tästä mahdollisuudesta säädettiin, esimerkiksi A-Katsastus vastusti esitystä jyrkästi.

Se oli tietenkin huolissaan omasta, silloin vielä hyvin kannattaneesta bisneksestään, mutta vetosi aiheellisesti myös kuluttajan oikeusturvaan. Jos huollon yhteydessä toimiva katsastusfirma ”löytää” autosta turhaa korjattavaa, katsastuksen hinnassa säästetyt muutamat eurot voivat käydä todella kalliiksi. Minun lisäkseni aika moni muukin kuluttaja on epäluuloinen. En periaatteessakaan katsasta autoani yrityksessä, jolla on seinän takana saman firman huoltohalli.

Ja koska kuluttajat epäilevät, huollon ja katsastuksen yhdistäminen ei ole noussut suureen suosioon yrityksissäkään.

Miksi sitten olen tässäkin asiassa niin vainoharhainen?

Selitys löytyy viime vuosikymmeneltä. Silloin tuo samainen vaimon pikkuauto joutui omituisen nuorena ja vähän ajettuna isoon jarruremonttiin, koska merkkihuollon mukaan ”jarrut on ihan loppu”. Auton vei huoltoon vaimoni. En muista, oliko kyse etu- vai takajarruista, mutta jarrulevyt ja -palat uusittiin, ja rahaa kului merkkiosineen ja töineen useita satoja euroja.

Kun tuli seuraavan määräaikaishuollon aika, jarrut olivat taas merkkihuollon mukaan ”ihan loppu”, tällä kertaa sentään viimeksi remontoimaton pää. Silloin vein auton itse huoltoon ja päästin epäluuloni valloilleen. En antanut lupaa jarruremonttiin, vaan ajattelin odottaa jarrujen tilan tarkastusta seuraavaan katsastukseen.

Katsastusmies ei löytänyt jarruista mitään vikaa. Ottivat tasaisesti, ja levyissä ja paloissa oli pintaa ihan riittävästi jäljellä.

Sama toistui ainakin viidellä seuraavalla katsastuskerralla. Merkkihuollon mukaan ”ihan loppu” olleet jarrut olivat katsastusmiesten mukaan aina vaan täysin kunnossa, vuodesta toiseen.

Kului melkein kymmenen vuotta, kun itse sitten ajattelin ihan varmuuden vuoksi vaihdattaa vanhaan autoon ne jo tosi kauan sitten ”ihan loppu” olleiden jarrujen osat. Eivät ne työn tehneen huollon mukaan ”ihan loppu” olleet vielä silloinkaan.

Vaikka katsastuksen eli viranomaistoiminnan yksityistäminen aikanaan näytti melko pöljältä katsastuksen hintojen ryöstäydyttyä, myöhemmin kilpailu onneksi painoi hinnat siedettäviksi. Ja hyvä puoli on se, että nykyisin katsastukseen pääsee lyhyellä varoitusajalla jonottamatta.

Ja tärkeintä on, että meille vainoharhaisille on edelleen tarjolla iso joukko katsastusasemia, joilla ei varmasti ole intressiä keksiä autoista vikoja, joita ei oikeasti ehkä olekaan.