Moni mönkijä on nykyisin rekisteröitävissä myös tieliikennekäyttöön. Kävimme maistelemassa, miltä 5000 euroa maksava mönkijä tuntuu maantieliikenteessä.

Viime vuosina markkinoille on tulvinut uusi aalto huokeita takavetoisia kiinalaisvalmisteisia mönkijöitä, joista osa on myös rekisteröitävissä tieliikennekäyttöön. Ne ovat perinteisiä mönkijämerkkejä halvempia, joiden hintaluokka on todellakin alle puolet totuttujen merkkien hintatasosta.

Lainsäädännön EU-harmonisointi toi meille L-ajoneuvoluokat, jotka koskevat myös mönkijöitä. Muutaman vuoden hidastelun jälkeen tieliikenneviranomaiset joutuivat viivytystaistelunsa hävinneenä vastentahtoisesti myöntämään rekisteröintimahdollisuuden myös mönkijöille – tietyin edellytyksin.

Pyysimme kokeiltavaksi tyypillisen takavetoisen rekisterikelpoisen mönkijäluokan edustajan. Jianshe Puma 250 on rekisteröitävissä tieliikenteeseen, ja paperilla se näyttää soveltuvankin tielle hyvin.

Tyypillisen variaattorivedon sijasta vaihteita on viisi eteen ja yksi taakse, ja kytkin toimii automaattisesti. Laitteessa on kiinteä takaveto ilman tasauspyörästöä, kuten mönkijöissä yleensäkin.

Moottori käy kauniisti ja miellyttävästi, ja äänenvaimennus on tehokas. Pumassa on yksisylinterinen nelitahtimoottori, jonka tehoksi ilmoitetaan 11,5 kW. Tämä on varsin lähellä lain sallimaa 15 kW:n maksimitehoa. Huippunopeudeksi luvataan jopa 80 km/h.

Laajat tavaratelineet sekä edessä että takana ja taka-akseliin pultattu 50 mm:n vetonuppi luovat mielikuvaa asiallisesta kuormankantajasta, joka kykenee myös vetämään peräkärryä. Moottorissa on sähkökäynnistys ja varalla käsikäynnistys.

Mönkijän eräs parhaimpia puolia on tietynlainen välittömyys; hypätään vain kyytiin ja lähdetään liikkeelle.Automaattikytkimen ansiosta liikkeellelähtö on vaivatonta, ja vehkeellä tuntuisi pääsevän melkein minne tahansa. Pelkällä takavedolla kone etenee säällisessä maastossa. Se kykenee myös mainiosti vetämään muutaman sadan kilon painoista peräkärryä, kunhan maasto ei ole liian vaativa tai pinta upottava. Näppäränä pihatraktorina pieniin kuljetuksiin mönkijä on mitä mainioin.

Tien päällä mönkijä on parhaimmillaan alle 50 km/h nopeuksissa. Kuudestakymmenestä ylöspäin moottorin kierrokset nousevat ikävän korkeiksi, jolloin satula ja ohjaustanko ryhtyvät tärisemään haitallisesti, ja moottori kuulostaa ahdistuneelta.

Myös ajo-ominaisuuksien osalta syntyy vaikutelma, että mönkijä ei sovellu kovin suuriin nopeuksiin. Myös nopea kaarreajo näin kapealla ajoneuvolla, jossa on korkea painopiste ja veltot renkaat, vaatii harkintaa. Hiekkatiellä ajo sujuu luontevasti, mutta kaarreajo kestopäällysteellä teettää helposti kulmikkaita ja tempoilevia ajolinjoja. Ajonopeuksia on myös opeteltava hillitsemään; autolle tyypilliset kaarrenopeudet voivat jopa saada mönkijän kaatuman.

Kaikkiaan tieliikennemönkijä on käyttökelpoinen peli, mutta se ei sovi kenen tahansa yleisajoneuvoksi. Omaperäinen käytös vaatii ehdottomasti ajoharjoittelua, ja laitteen rajojen opettelu ja omaksuminen on paikallaan ennen kuin lähtee maantielle. Pelkkään maantieliikenteeseen ei mönkijää kannata hankkia.

(Tiivistelmä Markku Lindellin ja Henrik Weckströmin artikkelista TM 11/05, s. 54-65)