Etelä-Helsingissä ja Etelä-Espoossa on ollut käytössä yhteiskäyttöisiä kaupunkipyöriä eli niin sanottuja keltaisia Alepafillareita nyt muutaman vuoden ajan. Pyörien suosio ja määrä on kasvanut jatkuvasti.

Tänä vuonna niitä on liikenteessä yhteensä jo 2 550 ja koko kauden ajavia ihmisiä 34 000. Palvelu on toimiva, mistä palvelun suosiokin kielii. Samalla käytön kasvu näyttää lisänneen kypärättömien pyöräilijöiden määrää liikenteessä.

Kaupunkipyörällä ajetaan pääsääntöisesti lyhyitä matkoja, keskimäärin 2,2 kilometriä – ja hetken mielijohteesta. Näin ollen on ymmärrettävää, että pyöräilijöillä ei ole kypärää mukanaan silloin, kun pyörä otetaan käyttöön.

Lyhyt matka ei selitä kypärättömyyttä muuten kuin psykologisesti. Ajatellaan ehkäpä, kuten aikanaan turvavöiden kanssa, että lyhyet matkat ovat jollain tapaa turvallisempia eikä onnettomuus ehdi tapahtua matkan lyhyen keston vuoksi.

Onnettomuusinstituutin mukaan vuosina 2014–2016 onnettomuuksissa kuolleista pyöräilijöistä kypärää ei käyttänyt 61 pyöräilijää. Kypärä olisi arvioiden mukaan voinut pelastaa heistä joka kolmannen eli 22 pyöräilijää. Kypärän käytön suojaavuusvaikutusta arvioitaessa täytyy ottaa huomioon, että tutkimusaineistossa eivät ole mukana ne pyöräilijät, jotka ovat pelastuneet kypärän käytön ansiosta. Kuitenkin eri tutkimusten mukaan pää- ja aivovammojen riski pienenee kypärää käyttävillä.

Liikenneturvan tilastojen mukaan vuonna 2016 pyöräilykypärää käytti koko maassa 42 prosenttia pyöräilijöistä. Uudellamaalla luku oli hieman korkeampi 57 prosenttia. Lukujen pienuus on hämmentävä, kun tiedetään sen hyöty vakavien vammojen estämisessä. Lisäksi lainsäädännössä asia on nostettu vahvasti esille.

Nykyisen tieliikennelain mukaan ”polkupyöräilijän ja polkupyörän matkustajan on ajon aikana yleensä käytettävä asianmukaista suojakypärää”. Siten voisi luulla, että pyöräilykypärän käyttö olisi yleisempää. Kypärän käyttö on ollut suositus, ei velvoite eikä sitä ole siten valvottu.

Kyseessä ei ole oikeastaan ollutkaan kypäräpakko. Laissa oleva sana ”yleensä” vihjaa, että kyseessä on suositus. Uudessa tieliikennelaissa säädös pyöräilykypärästä oli alunperin tarkoitus poistaa, mutta suositus on kuitenkin jäämässä lakiin.

Monille kypärän käyttöä vähentänee ajatus siitä, että kypärä ei näytä tyylikkäältä eikä ole katu-uskottava. Kypärän muotoilu on kehittynyt vuosien varrella ja eri tyylisiä malleja on tarjolla runsaasti. Lisäksi uusia teknisiä ratkaisujakin on tarjolla. Ruotsalainen Hövding on kehittänyt pyöräilijän turvatyynyn, joka on ollut markkinoilla jo muutaman vuoden.

Sitä pidetään kaulalla huomaamattomasti hupun tapaan ja törmäystilanteen sattuessa turvatyyny laukeaa suojaamaan päätä mutta jättäen näkökentän vapaaksi. Turvatyynykypärän yleistymistä hidastaa luultavasti sen korkea hankintahinta.

Eri ratkaisujen kehittyessä toivoisi kypärien yleistyvän pyöräilykäytössä. Näin turhat pään vammat ja kuolemantapaukset vähenisivät. Kun vielä joku keksisi helposti mukana kuljetettavan ja kohtuuhintaisen ratkaisun, niin kaupunkipyöräilijöillekin olisi tarjolla vaihtoehto.

Myös kaupunkipyöriä järjestävät Helsingin kaupungin liikennelaitos HKL ja Espoon kaupungin Tekninen ja ympäristötoimi voisivat ottaa harkintaan palvelun parantamisen turvallisuusvinkkelistä. Pyörän lisäksi pyöräilijöille voisi tarjota esimerkiksi kypärän vuokraamista käytön ajaksi. Haaste ei ole ihan helppo: kaupunkilaisille tulisi tarjota tyylikäs ja vaivaton ratkaisu, jotta se tulisi oikeasti käyttöön.

Päivitys 20.8. Täsmennetty sitä, että suositus kypärän käytöstä on jäämässä tieliikennelakiin.