Halpa kannettava tietokone mielletään järkihankinnaksi, koska sen avulla hoitaa työt ja vapaa-aikaan liittyvät askareet vallan mainiosti. Samalla kannattaa kuitenkin varautua siihen, että houkuttelevalla hintalapulla on kääntöpuolensa.

* Acer TravelMate 292ELCi * Fujitsu-Siemens Amilo D7830

Parivertailuun valitsemamme kannettavat edustavat omalla tavallaan hintaluokkansa ääripäitä: Acerista saa pelkistetyn työkoneen vaikutelman, ja Fujitsu-Siemens on selvästi tarkoitettu perinteisen kotitietokoneen korvikkeeksi. Niinpä kaksikko antaa hyvän kuvan siitä, minkälaisen kannettavan tietokoneen saa juuri nyt noin tuhannella eurolla. Seuraavassa selvitämme paitsi kannettavien käytännön eroja, myös niitä pahimpia sudenkuoppia, joihin moni halvan tietokoneen ostaja kompastuu. Parivertailumme paljastaa, että laatuero muutamaa sataa euroa kalliimpiin kannettaviin verrattuna ei ole järin suuri. Hieman yllättäen näiden ”karvalakkimallien” ikävimmät piirteet ovat eräänlaisia laiminlyöntejä ja yleistä viimeistelemättömyyttä eivätkä niinkään halvan hinnan edellyttämää tinkimistä.

Paketti auki, kone tukevasti pöydälle, virtajohto seinään ja laite päälle – näinhän sen pitäisi mennä. Melkein kaikkia tietokoneita markkinoidaan ja kaupitellaan ikään kuin käyttövalmiina, vertailemamme kannettavat mukaan lukien. Tämän voi kokemuksiemme perusteella luokitella jonkinmoiseksi harhaanjohtamiseksi. Koska suurin osa etenkin uusista tietokoneista kytketään internetiin, niitä käytettäneen ainakin sähköpostiin ja nettiselailuun. Silti vain harvassa ”käyttövalmiissa” tietokoneessa on suhteellisen turvalliseksi päivitetty käyttöjärjestelmä sekä nykyään pakollinen tietoturvaohjelmisto (TM 4/04), joka sisältää virustorjunnan ja tietoliikennettä säätelevän palomuurin. Tässä suhteessa myös vertailemamme kannettavat ovat eräänlaisia raakileita.

Fujitsu-Siemens mainostaa kannettavansa mukana toimitettavaa Normanin tietoturvaohjelmistoa – unohtamatta kolmen vuoden oikeutta tarpeellisten päivityksien lataamiseen. Koska ohjelmisto sisältää sekä palomuurin että virustorjunnan, ja vieläpä pitkän käyttöoikeuden, se tuo laitteelle lisäarvoa. Valitettavasti ohjelmiston käyttöönotto koettelee ärräpäitä.

Acerin kiintolevy on jaettu kahteen eri osaan. Niin sanotusta ”osioinnista” hyötyy viimeistään silloin, kun päättää asentaa käyttöjärjestelmän uudelleen esimerkiksi kannettavan omalla palautustoiminnolla. Tällöin tärkeät työtiedostot voi säilyttää kiintolevyn toisella puolella, kun Windows-käyttöjärjestelmän sisältävä osio voidaan huoletta pyyhkiä uuden asennuksen alta pois.

Fujitsu-Siemensissä on vain yksi suuri osio, joten työtiedostot pitää tallentaa esimerkiksi CD:lle turvaan ennen uudelleenasennusta. Puutetta korostaa se, että tarkoitukseen suunniteltu tehdasasetuksien palautus on kokonaisuutena hieman vaikeaselkoinen.

Halpojen kannettavien väliset erot suorituskyvyssä eivät useimmissa tapauksissa ole niin merkittäviä, että laite valittaisiin ensisijaisesti nopeuden perusteella. Jokaisessa uutena myytävässä laitteessa on näet suppeaa keskusmuistia lukuun ottamatta riittävästi puhtia kotitietokoneeksi.

Fujitsu-Siemensin tarjoama teho lähenee kuitenkin jo edullisia pöytäkoneita, joten Acer jäi nopeusmittauksissamme nuolemaan näppäimiään. Muun muassa Fujitsu-Siemensin näytönohjain on rivakampi, joten sen avulla pelailee vähän vanhempia tietokonepelejä; muuten kaksikon suorituskyky on samaa tasoa. Suurimmat käytännön erot liittyvät varustelutasoon.

Vaikka tuhannen euron hintaan on kohtuutonta odottaa saavansa täysin moitteetonta tietotekniikkaa, kaikkia puutteita ei kuitenkaan pidä hyväksyä. Esimerkiksi Fujitsu-Siemensin kuulokkeille tarkoitettu liitäntä on periaatteessa käyttökelvoton. Sen kautta korviin kantautuu lähes yhtä paljon häiriöitä kuin varsinaista ääntä. Tuhannen euron kannettavan akkukesto jää usein vain parin tunnin tuntumaan, koska valmistaja ei voi käyttää uudempia ja kenties vähemmän virtaa kuluttavia komponentteja.

Kaikista löytämistämme puutteista ja esittämistämme moitteista voi saada sen käsityksen, että tämän hintaluokan laitteet olisivat jotenkin huonoja. Ei sinne päinkään: juju on siinä, että tonnin kannettavaan tulee suhtautua oikein. Sitä voisi vaikka verrata jo parhaat päivänsä nähneeseen käytettyyn autoon, joka ruosteesta ja pienestä epämukavuudesta huolimatta käynnistyy, kulkee eikä edes jätä tielle – se siis toimii tehtävässään.

(Tiivistelmä Tomi Heinvuon artikkelista TM 13/04, s. 128-134)