Tieliikennelain uudistamisen yhteydessä oli ilmeisesti tarkoitus tehdä autoilijoiden ja moottoripyöräilijöiden sakottaminen nykyistä helpommaksi.

Samalla olisi saatu kätevästi kasvatettua sakotettavien määrää.

Kuten olemme aikaisemminkin kertoneet, lakiesitykseen oli tuotu uusi hallinnollinen seuraamus eli liikennevirhemaksu. Näiden maksujen määrääminen olisi ollut huomattavasti yksinkertaisempaa kuin nykyisten rikoslakiin perustuvien rikesakkojen antaminen.

Virhemaksulappu olisi voitu lähettää sen enempää tutkimatta suoraan ajoneuvon omistajalle, haltijalle, tilapäiselle käyttäjälle tai käyttövastaavalle. Häntä olisi lähtökohtaisesti pidetty tekoon syyllisenä.

Lakiesitykseen on hinnoiteltu varmasti toista sataa erilaista ja erihintaista liikennerikkomusta. Kalleimpia ovat enintään 20 kilometriin tunnissa asti ulottuvat ylinopeudet.

Kruununjalokivenä suunnitelmassa oli ajoneuvokohtainen liikennevirhemaksu, joka oli suunniteltu erityisesti automaattista valvontaa varten. Se olisi tarkoittanut, että kun kuljettajaa tunnistamatta olisi havaittu ylinopeus, virhemaksulappu olisi voitu lähettää sen enempää tutkimatta suoraan ajoneuvon omistajalle, haltijalle, tilapäiselle käyttäjälle tai käyttövastaavalle. Häntä olisi lähtökohtaisesti pidetty tekoon syyllisenä.

Tämän jälkeen lapun saaneelle ei olisi enää riittänyt kieltää syyllisyyttään ja vaatia poliisia osoittamaan oikea syyllinen.

Ei, syytetyn olisi itse pitänyt osoittaa jollain tavalla syyttömyytensä tai kertoa, kuka ajoneuvoa oli ajanut. Jos hän ei olisi tehnyt sitä, hänestä olisi automaattisesti tullut maksumies. Lakiesityksessä puhutaan hienosti ”käännetystä todistustaakasta”.

Kaiken lisäksi, jos ei olisi ollut tyytyväinen viranomaisen ratkaisuun, oikeutta saadakseen liikennevirhemaksusta olisi pitänyt valittaa hallinto-oikeuteen, mikä maksaa nykyisin 250 euroa. Näin ollen valittamiskynnys olisi muodostunut huomattavan korkeaksi, sillä ehdotetut liikennevirhemaksut ovat valitusmaksua pienempiä.

Aikaisemmin tieliikennelakiesitystä arvioidessamme epäilimme vahvasti, että ajoneuvokohtainen liikennevirhemaksu olisi perustuslain vastainen.

Länsimaisessa oikeusvaltiossa ketään ei voida pitää syyllisenä, ennen kuin syyllisyys todistetaan. Nyt hallitus, kenties sakkotuloja lisätäkseen, olisi halunnut kumota tämän periaatteen liikennerikkomusten osalta.

Se ei näytä kuitenkaan onnistuvan. Eduskunnan perustuslakivaliokunta antoi 25.4.2018 lausuntonsa lakiesityksestä, ja lopputulos oli ehkä odotettukin.

Valiokunta esittää, että ajoneuvokohtaista liikennevirhemaksua koskeva pykälä on poistettava esityksestä tai sitä pitää muuttaa siten, että viranomaisten on pystyttävä todistamaan, kuka on syyllistynyt liikennerikkomukseen. Muuten esitys loukkaa kansalaisten oikeusturvaa.

Suomen liikenneturvallisuustilanne on tunnetusti heikompi kuin Ruotsin. Olisiko maiden väliseen eroon joku muu selitys kuin Suomen liian vähäinen sakotus?

Hallinnollisen ajoneuvokohtaisen liikennevirhemaksun tuomista lakiesitykseen eli käytännössä sakottamisen helpottamisyritystä on perusteltu tietysti liikenneturvallisuuden parantamisella, vaikka todellinen syy on jossain muualla.

On vaikea nähdä, että autoilijoiden lisäsakottaminen johtaisi juurikaan liikenneturvallisuuden parantumiseen. Tiedossa on, että valtaosassa vakavissa liikenneonnettomuuksissa on taustalla rattijuoppoutta, huumeiden käyttöä, terveysongelmia ja asennevammaisuutta. Näihin ei sakottamisen lisäämisellä pystytä puuttumaan.

Liikenneturvallisuusperustelu on muutenkin mielenkiintoinen. Tarkastellaanpa vaikka Ruotsin tilannetta.

Ruotsissa jaetaan vuosittain noin 250 000 liikennesakkoa, kun Suomen vastaava luku on noin 400 000. Ruotsin väkiluku on hiukan yli 10 miljoonaa verrattuna Suomen 5,5 miljoonaan, joten väkilukuun suhteutettuna Suomessa määrätään jo nyt kolme kertaa enemmän sakkoja kuin Ruotsissa.

Silti Suomen liikenneturvallisuustilanne on tunnetusti heikompi kuin Ruotsin. Olisiko maiden väliseen eroon joku muu selitys kuin Suomen liian vähäinen sakotus?

Toivottavasti perustuslakivaliokunnan päätös avaa liikenteestä vastuussa olevien viranomaisten silmiä. Liikenneturvallisuutta ei paranneta sairaalla sakottamisella. Pikkuhiljaa pitää löytyä muitakin keinoja.