Olen käyttänyt työmatkoilla kaupunkipyörää keväästä lähtien. Tähän viikkoon asti palvelu on toiminut varsin moitteettomasti, kunnes yhteiskäyttöön liittyvät epäilykset todentuivat omalla kohdallani. Alkuviikosta jäin ilman pyörää ja kotimatkani tyssäsi.

Pyöräilen noin neljän kilometrin matkan Pasilaan ja takaisin. Aamulla menomatkalle löytyy aina pyöriä, mutta Pasilasta takaisin pyöriä on selvästi vähemmän.

Kaupunkipyörien nettisivuilla on kätevä verkkopalvelu, josta näkee asemilla olevien pyörien määrän. Näin tietyn alueen pyörätarjonnan voi yhdellä silmäyksellä selvittää. Sitten voi suunnata asemalle, jossa pyöriä on tarjolla.

Näin teinkin lähtiessäni kotimatkalle. Lähiasemallani ei ollut pyöriä, joten suuntasin kauemmas. Kun pääsin asemalle, edestäni vietiin viimeinen. Nettisivuilta näin, että lähiasemalleni oli hetki aikaisemmin ilmestynyt kaksi pyörää. Lähdin juoksemaan takaisin, jotta ehtisin saamaan pyörän haltuuni ennen muita. Yrityksessä kävi ohraisesti: toinen pyörä oli rikki ja toinen vietiin nenäni edestä.

Aikaa ei ollut enää jäädä odottamaan uutta pyörää sovitun menon takia. Lähdin ärtyneenä juoksemaan kilometrin päähän Ruskeasuon asemalle, jossa tiesin varmasti löytyvän pyörän. Lopputulemana kaikesta ryntäilystä myöhästyin tapaamisesta ja jälkihiki nousi vielä sielläkin pintaan.

Tarinan opetus oli se, että kaupunkipyöräpalveluun ei voi luottaa, jos on aikataulu on tiukka. Palvelun haasteena on se, että käyttäjät tarvitsevat pyöriä usein samaan suuntaan ja samaan aikaan. Näin pyöriä on tiettyinä aikoina vähän tarjolla.

Kymmenen minuutin ero voi olla tässä merkittävä. Pasilassa kello 15:50 on usein pyöriä, mutta kymmenen minuuttia myöhemmin asema voi ammottaa tyhjyyttään.

Tarjonnan mitoittaminen ja ajoittaminen on palvelujen yleinen haaste. Jotta palvelu olisi toimiva ja houkutteleva, sen pitäisi vastata käyttäjän tarpeeseen silloin, kun sitä ilmenee. Esimerkiksi pizzapaikoissa suurin kysyntä näkyy perjantai-iltaisin muutaman hektisen tunnin aikana. Ruuhkan purkamiseen tarvitaan lisää henkilökuntaa.

Tai ajatellaan vakuutusyhtiöiden puhelinpalvelua: matkalla saattaa syntyä henkilövahinko missä päin maailmaa tahansa. Siksi palvelun on ratkaistava ongelmatilanteita mihin vuorokauden aikaan hyvänsä, jotta se oikeasti toimisi.

Yhteiskäyttöauto ei ole levinnyt laajalle, eikä sitä tunneta vaihtoehtona omistamiselle. Keväällä valmistuneessa liikenne- ja viestintäministeriön, Liikenneviraston ja Trafin tilaamassa tutkimuksessa selvisi, että autosta luopumista harkitsi vain 10 prosenttia vastanneista.

Yhteiskäyttöautoa ei koeta merkittävänä vaihtoehtona omistamiselle. Tutkimuksen mukaan eniten yhteiskäyttöautoon siirtymistä esti epäilys juuri siitä, että autoja ei ole riittävästi saatavilla ja riittävän lähellä. Näin ajatteli 44 prosenttia kaikista vastaajista.

Yhteiskäyttöpalvelujen käytön toivoisi lisääntyvän ja palvelujen parantuvan, jotta saisimme varteenotettavia vaihtoehtoja omistamiselle. Tämä vaatisi palvelujen mielikuvan muutosta. Ennakkoluulojen purkamisessa on iso työ, ja se vaatii pitkäjänteistä suunnittelua ja ponnistelua.

Mielikuvassa rakentumisessa on se ikävä piirre, että yksi epäonnistuminen voi tuhota hetkessä tehdyn hienon työn – ainakin yhden ihmisen kohdalla.