Lisävitamiineista ei ole terveydelle hyötyä, ja joistakin voi olla jopa haittaa. Business Insider -lehden artikkeli teki yhteenvedon viimeaikaisista tutkimuksista, ja tulos oli selvä: jos syö monipuolisesti, lisäpillereitä ei yleensä tarvita.

Pari poikkeustakin löytyy: talvisaikaan D-vitamiinilisä voi olla tarpeen, koska yksi vitamiinin luonnollisista lähteistä, auringonvalo, on tiukassa.

Toki D:tä saa muun muassa kalasta ja Suomessa maitotuotteista, mutta lisäkään ei välttämättä ole pahitteeksi.

D-vitamiini on tärkeää luiden hyvinvoinnille. Sillä on havaittu olevan muuallakin elimistössä hyviä vaikutuksia. Se saattaa esimerkiksi pienentää joidenkin syöpien todennäköisyyttä, mutta tutkimukset asiassa ovat kesken.

Myhös foolihappo eli B9-vitamiini on tärkeää etenkin raskauden aikana. Se ehkäisee sikiön kehityshäiriöitä, kuten hermostoputken sulkeutumishäiriötä. Sitä ei välttämättä saada ravinnosta tarpeeksi, joten lisää on syytä ottaa purkista.

Sinkkisuihkeen on todettu lyhentävän flunssan kestoa, jos sitä käyttää heti ensioireiden ilmaannuttua. Voi olla, että oireilu tyssää sillä kertaa kokonaankin.

Kolmas tehokas aine, joka D- ja B9-vitamiinin lisäksi artikkelissa mainitaan, on sinkki.

Sinkkisuihkeen on todettu lyhentävän flunssan kestoa, jos sitä käyttää heti ensioireiden ilmaannuttua. Voi olla, että oireilu tyssää sillä kertaa kokonaankin. Sinkki häiritsee flunssavirusten toimintaa. Tablettimuotoisen sinkin tehoa ei ole osoitettu yhtä vakuuttavasti.

Entä sitten ne turhakkeet? Niitä on monta: monivitamiinit (monipuolinen ruoka riittää), C-vitamiini (syö sitrushedelmiä), B3-vitamiini (monipuolinen ruoka riittää), maitohappobakteerit (tehosta ei toistaiseksi ole vakuuttavaa näyttöä).

Tutkimustieto ei tue käsitystä C-vitamiinitablettien tehosta flunssan ehkäisijänä tai oireiden lievittäjänä. Joitakin sen suuntaisia tuloksia on saatu, mutta heikkoja. Liika C:n saanti voi aiheuttaa munuaiskiviä.

Suorastaan vahingollista on liika E- ja A-vitamiinin saanti. Se voi jopa lisätä syöpäalttiutta, vaikka monesti niiden mainostetaan päin vastoin ehkäisevän pahanlaatuisia solumuutoksia. Esimerkiksi eräs A-vitamiinitutkimus piti keskeyttää, koska koehenkilöillä alkoi olla normaalia enemmän syöpiä. Yhteyttä pidettiin niin todennäköisenä, että koe oli jätettävä kesken.

Vitamiinitutkimus jatkuu, ja tulokset varmasti jatkossa tarkentuvat. Yksi mielenkiinnon kohde on B12-vitamiini, jonka puutosta on varsinkin ikäihmisillä. Se voi aiheuttaa esimerkiksi hermostollisia oireita, joten vitamiinilisä voi olla hyväksi.

Mikäli esimerkiksi opiskelijan ateriat koostuvat lähinnä nuudeleista, voi monivitamiini olla paikallaan.

Lisäksi erikoisruokavaliota noudattavilla, kuten vegaaneilla, eräiden vitamiinien tarve voi olla kasvanut. Isoista ruokavaliomuutoksista on syytä aina keskustella asiantuntijan kanssa.

Ehkä on kuitenkin syytä lisätä, että mikäli esimerkiksi opiskelijan ateriat koostuvat lähinnä nuudeleista, voi monivitamiini olla paikallaan. Peruste lisävitamiinien turhuudellehan oli monipuolinen ruokavalio, joka tässä tapauksessa puuttuu.

Perustelu, miksi ruokavalion tärkeyttä pillerien sijasta aina toitotetaan on se, että esimerkiksi hedelmissä, kokojyväviljassa ja vihanneksissa on kuituja ja ilmeisesti monia muitakin terveellisiä aineita, joiden merkitystä ei tarkkaan vielä edes tunneta.

Artikkelissa ei oteta kantaa Suomessa paljon markkinoitujen kalaöljyvalmisteiden käyttöön.

Tutkimusnäyttö niiden tehosta vaihtelee, mutta kohtuukäytössä valmisteista ei pitäisi olla ainakaan haittaa. Ne ohentavat verta, joten verenohennuslääkkeitä käyttävien kannattaa keskustella asiasta lääkärissä, apteekissa tai ravitsemusterapeutin kanssa.

Suomalaista tietoa kala- ja muista omega-rasvahapoista löytyy esimerkiksi Terveyskirjaston artikkelista.