Tietokoneen, kännyköiden ja wappien aikakaudellakin löytyy vielä jotain, joka on kuin antikvariaatista kotoisin. Autojen käyttöohjekirjat ovat lähes kauttaaltaan luotaan työntäviä mustavalkoisia tekeleitä, jotka eivät todellakaan tarjoa lukunautintoa.

Alfa Romeo 156

Audi A4

BMW 3-sarja

Chevrolet Alero

Chrysler Stratus

Citroën Xantia

Fiat Marea

Ford Mondeo

Honda Accord

Lexus IS 200

Mazda 626

Mercedes-Benz C-sarja

Mitsubishi Galant

Nissan Primera

Opel Vectra

Peugeot 406

Renault Laguna

Saab 9-3

Seat Toledo

Skoda Octavia

Subaru Legacy

Suzuki Baleno

Toyota Avensis

Volkswagen Passat

Volvo S40

Lehdet ja kirjat ostetaan usein impulsiivisesti ulkonäön perusteella. Vasta myöhemmin syvennytään siihen, onko teoksessa sittenkään niin paljon luettavaa. Tällä perusteella käyttöohjekirjoja ei kyllä oteta makuuhuoneen yöpöydälle. Suurin osa autonvalmistajista ei ole tuloksen perusteella vaivautunut miettimään kirjan ulkonäköä lainkaan. Houkuttelevuudesta on turha puhuakaan. Muiden yläpuolelle nousee tällä tavoin mitattuna kovakantinen Mercedes-Benzin kirja, joka muilta osin ei ole niinkään kätevä.

Autonvalmistajat voisivat kiinnittää huomiota myös viestinsä tärkeyteen. Edellisessä vertailussa reilu kymmenen vuotta sitten kirjojen sivumäärä oli kohtuulliset vajaat kaksisataa. Nyt vain harva oli saanut sanottavansa mahtumaan tuohon sivumäärään. Suzukin kolmekielinen kirja ja Mercedes-Benzin kovakantinen teos olivat yli 400 sivun mittaisia. Annoimme arvostelussa pyyhkeitä, mikäli sanottava ei mahtunut 250 sivun puitteisiin.

Kuvittelimme viime kerralla, että vuosien mittaan kirjojen kuvien taso tulee kohenemaan ja värit lisääntymään. Kun vertaa TM:n numeroa 8/89 ja tätä, ero on valtava. TM:ssa värikuvat ovat korvanneet mustavalkoiset, joita käytetään enää tehokeinona. Käyttöohjekirjoissa kehitys on melkeinpä päinvastainen. Yleistoteamuksena voidaan todeta, että on aivan sama, käytetäänkö kuvia vai piirroksia, kunhan ne kertovat asian havainnollisesti. Hyvin useassa kirjassa on vaatimattomat viivapiirrokset, jotka eivät ainakaan kohenna auton imagoa. Pahinta ovat kuvat ja piirrokset, joista ei saa selvää, mitä niissä yritetään esittää!

Koska tärkeät tiedot on suurimmassa osassa kirjoista ripoteltu eri puolille, korostuu sisällysluettelon ja aakkosellisen hakemiston merkitys. Useimmiten kirjan alussa on ensin ohitettava sponsorin eli autonvalmistajan puheenvuoro, jossa vuolain, imelin sanakääntein kiitellään ostajaa hänen tekemästään erinomaisesta valinnasta. Vasta tämän jälkeen löytyy yksi kirjan tärkeimmistä osista: sisällysluettelo.

Vertailun perusteella annamme neuvot, joita noudattamalla jokainen autonvalmistaja voi helposti luoda viisi tähteä ansaitsevan käyttöohjekirjan. Hyvä kirja saa lukijan kiinnostumaan, on riittävän ohut ja painettu hyvälaatuiselle paperille. Nykyinen peruskoko, A5 vaakana, on aivan hyvä. Turha tarinointi on syytä jättää pois ja keskittyä olennaiseen. Näin sivumäärä saadaan pysymään kohtuullisena.

Kuviin kannattaa kiinnittää huomiota ja väriä käytettävä läpi koko kirjan. Hyvien, selkeiden ja havainnollisten kuvien avulla voidaan tekstin määrää vähentää. Värit kannattaa ottaa myös hakemistojen avuksi. Sisällysluettelon pitää olla heti kirjan alussa, ja kirja päättyy aakkoselliseen hakemistoon. Kun vielä huoltoasematiedot painetaan takakanteen, ollaan jo pitkällä. Täydellisyyteen päästäkseen autonvalmistajan on toimitettava kirjan ohella vielä pikaopas, interaktiivinen cd-rom ja viihdyttävä videokasetti, jota katsellessa voi tutustua uuteen autoon

(Tiivistelmä Toni Jalovaaran artikkelista TM 1/2001, s. 109-115)