Etusivu Keskustelu Autot Liikenne Poimintoja sanomalehdistä – osa IV

Tämä aihe sisältää 316 vastaukset, 21 kirjoittajaa, ja siihen kirjoitti viimeksi  Karrette 23.08.2018 at 12:25.

Esillä 15 viestiä, 226 - 240 (kaikkiaan 317)
  • Julkaisija
    Viestit
  • #833872 Ilmoita asiaton viesti

    SO2001
    Osallistuja (Participant)

    Muistini ei ole hyvä, ja se varmaan pätkii enemmän kuin TeeCeellä, kuten nimimerkki FARwd esittää. Tässä asiassa minulla ei ole eväitä väittää vastaan.

    Tämän keskustelupalstan kommentoinnissa on se vaikeus, että jonkin tietyn kirjoittajan tekstejä ei voi katsoa luettelona ensimmäisestä alkaen kuten joillakin muilla foorumeilla. En ainakaan minä tiedä tähän mitään keinoa.

    TeeCee kaivelee esille vanhoja kirjoituksia jostakin, joten hän ehkä kopioi tekstit omalle tietokoneelleen. Tällainen asettaa kirjoittajan etulyöntiasemaan sellaisiin kirjoittajiin nähden, jotka eivät viitsi nähdä noin paljon vaivaa.

    Mitä tulee edellä mainittuun FARwd:n kommenttiin, niin en täysin ymmärrä, mitä hän haluaa todistaa. Hän viittaa kirjoitukseeni 22.12.2017, jossa lainaan pätkän tekstiä TeeCeen aiemmasta kirjoituksesta ja kommentoin sitä. Kommentti ei ehkä ole aivan kohdallaan, mutta se ei kerro niinkään huonosta muististani vaan korkeintaan jonkinlaisesta ajatuskatkoksesta (=kirjoittaja sekoaa ajatuksissaan), jos siitäkään.

    Oikeastaan tekisi mieli palata tuohon TeeCeen 22.12.2017 kirjoittamaan kommenttiin. Hän lainaa siinä pätkän kirjoittamaani tekstiä, jossa esitän arvion, että jos koulussa liikennepropagandalla aivopesty ihminen myöhemmin huomaa, että hänen reaktioaikansa ei ole kahta sekuntia niin kuin oppimateriaalissa väitetään, vaan alle puoli sekuntia, alkaako tämä ihminen pitää itseään yli-ihmisenä? Vai tajuaako hän, että hänelle syötetty propaganda oli valheellista? Ja jos hän päätyy jälkimmäiseen johtopäätökseen, alkaako hän kyseenalaistaa kaiken propagandan, myös sellaisen, jossa esitetyt faktat ovat todenmukaisia?

    Kirjoitukseni ”pointti” olin sen arvioiminen, mitä käytännössä seuraa siitä, että koulussa opetetaan jotakin, josta ihminen myöhemmässä elämässään huomaa, ettei se pidäkään paikkansa. Onko tässä tapauksessa olemassa vaara, että myös totuudenmukainen tiedottaminen koetaan valheelliseksi. Tätä samaa ongelmaahan on käsitelty iät ja ajat alkoholi- ja huumevalistuksessa. Kun propagandassa väitetään, että yksi ryyppy tai yhdet henkoset vievät turmioon, eikä näin tapahdukaan, propagandalle nauretaan ja se kääntyy itseään vastaan.

    Jos reaktioajasta kirjoitettaisiin totuudenmukaisesti, silloin kerrottaisiin, että reaktioaika voi olla kilpa-ajajilla jopa 0,16 sekuntia, mutta keskivertokuljettajilla se 0,25 sekunnista jopa yli sekuntiin. Samalla voitaisiin kertoa, että reaktinopeutta voi tietyissä rajoissa parantaa harjoittelemalla. Myös se kerrottaisiin, reagoimisen nopeuteen vaikuttaa se, odottaako jotakin tilannetta vai tuleeko se yllättäen. Voitaisiin lisäksi mainita, että olisi hyvä testata oma reaktioaikansa, jotta voisi sopeuttaa ajonopeutensa sen mukaiseksi. Jos reaktioaika on poikkeuksellisen hidas, on ehkä syytä ajaa tavallista hitaammin.

    Noin pitkä tarina on tietysti vaikea ja turha kertoa jossakin fysiikan tehtävässä, mutta siinä asia voitaisiin kiertää käyttämällä sanaa ”jos”. Eli sanottaisiin, että jos kuljettajan reaktioaika on kaksi sekuntia, ja jos hän ajaa 108 kilometrin tuntinopeudella, hänen autonsa ehtii kulkea 60 metriä ennen kuin hän aloittaa jarruttamisen.

    Todellisuudessa tilanne voi olla se, että auto ajaa sadan kilometrin tuntinopeudella, ja kuljettajan reaktioaika on 0,25 sekuntia, jolloin auto ehtii kulkea vajaa seitsemän metriä ennen jarruttamisen aloittamista. Tässä tilanteessa kuljettajan on täytynyt olla aika ”skarppina”, joten puoli sekuntia voisi olla todellisempi aika. Auto ehtisi kulkea tällöin lähes 14 metriä ennen kuin jarruttaminen alkaisi. On tässäkin aika suuri ero kuuteenkymmeneen metriin.

    #833908 Ilmoita asiaton viesti

    Kumppani
    Osallistuja (Participant)

    SO2001:
    Oikeastaan tekisi mieli palata tuohon TeeCeen 22.12.2017 kirjoittamaan kommenttiin….

    Kuten palasitkin näköjään. Taas tuli pitkät pätkät aika epäolennaista lillukanvarsivastailua, SO2001 ja kaikkeen muuhun jäi TeeCeelle vastaamatta, kommentoimatta jne. Varmaan taas ”palaat ehtiessäsi niihin myöhemmin”?

    #834117 Ilmoita asiaton viesti

    SO2001
    Osallistuja (Participant)

    Helsingin Sanomissa oli tänään seuraava uutinen: ”Takaa-ajettu yritti ajaa poliisin yli Helsingissä, auton alle jäämisessä oli kyse sekunneista – epäillään murhan yrityksestä”

    Lehdessä kerrotaan, että 23-vuotias ajokortiton kuljettaja pakeni poliisia. Kun häntä vastassa oli poliisipartio, tapahtui lehden mukaan seuraavaa:

    ”KOSKELANTIEN liittymässä oli poliisipartio valmiina piikkimaton kanssa. Tässä tilanteessa epäilty ajoi suoraan päin konstaapelia, joka joutui hyppäämään äkkiä pois auton tieltä. Auton alle jäämisessä oli kyse sekunneista.

    Luodon mukaan murhan yrityksen tutkinta kohdistuu viiden sekunnin aikana tapahtuneisiin tapahtumiin. Jos tieltä olisi joutunut loikkaamaan siviili, rikosnimikkeenä olisi todennäköisesti tapon yritys.”

    Olen joskus keskustellut tämän tämän tyyppisistä uutisista vanhojen kavereitteni kanssa, joilla on joissakin asioissa saman tyyppinen arvomaailma kuin minulla. Olemme tehneet sen johtopäätöksen, että poliisi käyttää ”murhan yritys” -tekosyytä halutessaan jonkun heitä ärsyttäneen tyypin pitkäksi aikaa vankilaan – tai vielä pahempaa: halutessaan syyn eliminoidan hänet. Poliisinhan ei tarvitse kuin seisoa pysäytettävän auton edessä ja väistyä siitä hyvissä ajoin syrjään. Jos auto ei pysähdy vaan jatkaa poliisin ohi, autoilija on muuttunut liikennerikollisesta vaaralliseksi poliisin murhan yrittäjäksi, ja hänet voidaan eliminoida.

    Sillä asialla, yrittääkö autoilija oikeasti murhata poliisin, ei ole merkitystä. Kun poliisi sanoo, että yritti, niin mitäpä siinä rikollisen ”en yrittänyt” vastaväite merkitsee. ”Syyllinen” voidaan tuomita pitkäksi aikaa vankilaan.

    En tiedä, mitä uutisessa mainittu kohta ”murhan yrityksen tutkinta kohdistuu viiden sekunnin aikana tapahtuneisiin tapahtumiin” tarkoittaa. Jos se tarkoittaa, että kun poliisi seisoo tiellä ja väistyy enintään viisi sekuntia ennen kuin auto on paikalla, autoilija syyllistyy murhan yritykseen. Jos auton nopeus on 120 kilometriä tunnissa poliisin tarvitsee poistua sen edestä kun auto on 166,6 metrin päässä.

    Poliisin henki on kalliimpi kuin tavallisten ihmisten, joten virkatehtävissä olleen poliisin tappaminen katsotaan aina murhaksi. Sen sijaan jos virkatehtävissä oleva poliisi tappaa tai yrittää tappaa tavallisen ihmisen, taitavinkaan lakimies ei saa tehtyä siitä murhaa tai murhan yritystä.

    Yhdysvalloissa on tainnut tosin olla joskus tapauksia, joissa poliisi on innostunut ammuskelemaan siinä määrin, että on menettänyt virkansa ja saanut syytteen jopa murhista, mutta Suomessa ei ole tainnut tällaista tapahtua. Täällä ilmiselvät murhan yrityksetkin katsotaan asianmukaiseksi poliisin voimankäytöksi eikä niistä seuraa edes moitteita tuomioista puhumattakaa.

    1980-luvulla lehdissä kerrottiin tapauksesta, jossa poliisi ampui moottoripyöräilijää niin, että moottoripyöräilijä halvaantui loppuiäkseen. Ampuminen oli mukamas ollut välttämätöntä moottoripyöräilijän pysäyttämiseksi ennen kuin hän ehtii ajaa poliisin päälle. Uskokoon, joka haluaa.

    Muutama vuosi sitten uutiset kertoivat tapauksesta, jossa poliisi tyhjensi lippaansa murtomiesten autoa kohti sillä seurauksella, että autoa kuljettanut mies loukkaantui hengenvaarallisesti ja taisi vammautua pysyvästi. Tässä tapahtumassa poliisi sai yllättäen käräjäoikeudessa sakkoja tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta ja vammantuottamuksesta, mutta hovioikeus kumosi tuomion, koska se katsoi poliisilla olleen oikeuden ampua kuljettajaa. Olihan tässäkin tapauksessa kuljettaja syyllistynyt “murhan yritykseen” ajettuaan poliisia kohti. ”Ilman sivuun siirtymistä poliisi olisi jäänyt auton alle”, uutisessa kerrotaan.

    Eikö edellä mainittu hovioikeuden ratkaisu vahvista sen, mitä edellä arvioin? Kun poliisi seisoo tiellä ja väistyy siitä, pysähtymättä paikan ohi ajavan auton kuljettaja voidaan eliminoida.

    Helsingin Sanomien uutinen kertoo, että… ”Yksi luodeista osui pakoauton kuljettajaa selkään. Loput iskeytyivät autoon. Murtomies oli menettää henkensä, mutta poliisi elvytti hänet.”

    Kun ei saada hengiltä, niin elvytetään. Virallista oikeutta “lopetuslaukaukseen” ei poliisillakaan taida toistaiseksi olla, kun on kyseessä ihminen eikä auton alle jäänyt eläin.

    Jos vielä palaan ensiksi mainittuun tapaukseen, niin voisin pitää tapausta murhan yrityksenä, jos poliisi olisi ollut sidottu ketjulla tiehen kiinni, ja kohti ajavan auton kuljettaja olisi tiennyt sen, ja jos yliajo olisi jäänyt tapahtumatta renkaan puhjettua ja auton syöksyessä metsään tai toisten poliisien ehdittyä viime hetkessä saada ketjuissa oleva poliisi pois auton edestä.

    Tapon tai murhan yrityksessä on mielestäni oleellista se, että tekijä oikeasti aikoo tappaa uhrinsa ja uskoo myös onnistuvansa, mutta jokin yllätystekijä estää teon. Poliiisia kohti ajavan auton kuljettaja mitä todennäköisimmin olettaa poliisin hyppäävän pois edestä, koska kuka tahansa hyppää pois edestä, kun autolla ajetaan kohti. Näin ollen kyseessä ei oikeasti ole murhan yritys riippumatta siitä, mitä oikeus asiasta aikoinaan päättää.

    Tämän tapauksen uutisoinnissa huomionarvoista on myös se, mitä Ilta-Sanomat kertoo:

    Vantaan käräjäoikeus päästi miehen vapaaksi viime perjantaina, koska sen mielestä miehen vangitseminen olisi ollut ”kohtuutonta”.

    Eikö ole aika erikoista, että vuosien vankeustuomion tuovasta rikoksesta epäilty päästetään vapaalle jalalle. Olisiko käräjäoikeuden ratkaisu viite siitä, miten oikeus tulee aikoinaan suhtautumaan “murhan yritykseen”. Se jää nähtäväksi.

    https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005602058.html
    https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000004536519.html

    #834204 Ilmoita asiaton viesti

    TeeCee
    Osallistuja (Participant)

    SO2001: ”Sitä voisi miettiä eriseen, mistä erot ovat alun alkaen tulleet, ja miksi ylipäätään toisen ihmisen arvomaailma kehittyy toiseen suuntaan kuin jonkun toisen.”

    Minusta on turhaa vertailla toistemme arvomaailmojemme eroja ja niiden syitä niin kauan kun käsitämme täysin eri tavoilla mikä se arvomaailmaksi kutsumamme asia on. Sinä pidät omaasi suuressa arvossa. Käytät sitä jopa mielipiteittesi perusteluna sanomalla että jokin asia on arvomaailmasi mukaista tai sen vastaista. Minun korvaani tuo kuulostaa yhtä fiksulta kuin sanoisi että olen tätä mieltä koska olen tätä mieltä.

    Minä taas en pidä luontaista arvomaailmaani muuna kuin yhtenä alitajunnan keinoista ohjailla ajatuksiani sen pyrkiessä säästämään ajatteluun käyttämääni aikaa ja energiaa. Ne olivat kumpikin kortilla niihin aikoihin kun meille kehittyi abstraktin ajattelun kyky. Silloin se oli etu, nykyisessä tilanteessamme iso riesa. Savanniapina ei ole kovin hääppöinen esimerkiksi kuskina, aviopuolisona tai ajattelijana.

    Tutkijat väittelevät siitä, onko ihmisellä vapaata tahtoa vai ei. Se tiedetään varmaksi, että jos sitä on, niin sitä on hyvin vähän, joten se vähä olisi fiksua käyttää mahdollisimman tarkkaan hyväksi. Siksi yritän vähentää tiedossani olevia alitajunnan keinoja ohjailla ajatteluani. Ymmärrän kyllä että melkein kaikki ajatteluni tulee aina olemaan pois hallinnastani, mutta pienikin alitajunnan vallan vähentäminen näkyy lopputuloksessa niin selvästi juuri siksi, että tietoisen ajattelun osuus on niin pieni.

    Olet puhunut joskus siitä miten vanhentunut ”BIOS” johtaa nykyaikaisessa ympäristössä totalitarismiin ja maailmansotiin ja joukkotuhoihin. Minä pidän arvomaailmaa yhtenä vanhentuneen BIOS:n väylistä saada noita asioita aikaan. On ihmisiä, joiden arvomaailman mukaista on johtaa maansa totalitarismiin. Heidän arvomaailmoihin ja niiden syntyhistorioihin sinun pitäisi vertailla omiasi, koska ymmärrätte tuon käsitteen samalla tavalla. Mikään ajatus ei ole liian typerä, kunhan se vaan on oman arvomaailman mukainen.

    Sinun ajatuksesi tuosta vanhentuneesta BIOS:sta ovat kummallisen lähellä minun käsitystäni alitajunnasta. Olet minun laillani päätynyt ajatukseen, että sitä ei pystytä muuttamaan, mutta jo pelkästään asian tiedostaminen auttaa. Tavallaan siis tiedät mitä meidän vanhentunut BIOS saa aikaan, jos sen voimaa ei tiedosta, mutta et sovellakaan tietoasi oman ajattelusi kehittämiseen. Sen sijaan käytät tietoasi selittämään sitä, miksi minä pidän liikennesääntöjen noudattamista hyvänä asiana: ihmisen geeneissä on alitajuinen tarve noudattaa sääntöjä.

    En tiedä onko vai ei, ja veikkaan että sinullakin tuo perustuu enemmän ”arvomaailmaasi” kuin tietoon. Olen moneen kertaan perustelut miksi liikennesääntöjä minun mielestäni pitäisi noudattaa, etkä ole kertaakaan kommentoinut perustelujani. Se voi johtua siitä, että et edes näe perusteluja, jotka eivät sovi arvomaailmaasi. Vanhentunut BIOS ei päästä niitä tietoisuuteen, koska sinulle olisi henkisesti hyvin raskasta huomata, että ajatukset, joista olet kymmeniä vuosia kirjoittanut kirjoja, blokeja ja kommentteja keskusteluihin, johtuisivatkin ihan muista syistä kuin olet luullut.

    Tämmöisiä pikku esteitä on vielä puhuttava selväksi ennen kuin voimme käydä ehdottamaasi keskustelua arvomaailmoistamme.

    #834213 Ilmoita asiaton viesti

    TeeCee
    Osallistuja (Participant)

    SO2001: ”Jos arvomaailmat ovat samanlaiset, mielipide-erotkin jäävät pelkiksi mielipide-eroiksi eikä niistä tule ideologisia eroja.”

    Mutta kun meillä on perustavaa laatua oleva mielipide-ero jo siitäkin, mikä on se, mitä kutsut arvomaailmaksi. Onko se kokoelma luonnostaan syntyneitä jaloja ja loogisia ajatuksia elämän ohjenuoraksi, vai onko se epälooginen vyyhti pinttyneitä harhaluuloja ja haaveita, joita ihminen tarvitsee pitääkseen yllä ylioptimistista kuvaa itsestään ja ajatustensa hienoudesta, ja joita alitajunta käyttää ajattelun oikopolkuina, jotta ihminen ei turhanpäiten ajattelisi.

    #834386 Ilmoita asiaton viesti

    SO2001
    Osallistuja (Participant)

    TeeCee kirjoittaa edellä, että käsitämme eri tavalla, mikä on arvomaailmaksi kutsumamme asia. Näin ollen arvomaailmojamme on turha vertailla. TeeCeen käsityksen mukaan minä pidän omaa arvomaailmaani niin suuressa arvossa, että perustelen sillä asioita. Se on TeeCeen mielestä sama kuin jos perustelisi olevansa jotakin mieltä jostakin asiasta sillä, että on jotakin mieltä jostakin asiasta.

    Tarkoitan “arvomaailmalla” laajempaa kokonaisuutta kuin pelkästään sitä, että on jostakin yksittäisestä asiasta jotakin mieltä. Arvomaailma voi sisältyä uskontoon tai poliittiseen kantaan ja yleiseen näkemykseen elämästä. Joku on esimerkiksi arvomaailmaailmaltaan konservatiivi ja joku toinen on liberaali. Kyse ei ole pelkästään yhdestä asiasta vaan ajatussuuntauksesta ja yleisestä asenteesta.

    Kun kirjoittaa sanan “arvomaailma” hakukoneeseen, löytyy paljon tuloksia. Sana on siis aika yleinen. En nyt tässä ala esitellä erilaisia selityksiä ja tulkintoja. Mainitsen vain esimerkkinä, että erään aikakausilehden keskustelupalstalla aihetta käsitellään seurustelun näkökulmasta. Keskustelun aloittaja kysyy: “Kuinka paljon ylipäätään teille arvomaailmojen samankaltaisuudella on merkitystä? Millaiset arvot ovat teille niitä, joilla on suuressa määrin merkitystä parisuhteessa? Kysyjä itse kertoo oman parisuhteensa päättyneen, koska erot arvomaailmoissa olivat liian suuret. Samaa mieltä ovat monet muutkin kommentoijat. Arvomaailmoilla näyttää siis olevan merkitystä.

    En muista, että olisin perustellut mielipiteitäni sanomalla, että jokin asia on arvomaailmani vastaista. Olen kyllä voinut tällä tavalla kirjoittaa, mutta en ole tarkoittanut, että varsinaisesti perustelisin mielipiteeni arvomaailmallani. Peruste löytyy enemmänkin yksityiskohdista, joista arvomaailma muodostuu. Ja vaikka mielipide perusteltaisiinkin arvomaailmalla, peruste voi olla silti tietyllä tavalla pätevä. Muslimi esimerkiksi voi sanoa, että hän ei käytä eikä suosittele muidenkaan käyttävän alkoholia, koska hänen uskontonsa kieltää sen.

    Myönnän, että arvomaailmalla perustelemiseen voi liittyä ongelmia. Jos ensiksi perustelee jonkin asian arvomaailmalla, ja sen jälkeen joku toinen esittää kritiikkiä, joka osoittaa perustelun vääräksi, on vaikea myöntää olevansa väärässä, koska silloin ei myönnä pelkästään sitä, että on yksittäisessä asiassa väärässä, vaan silloin tulee myöntäneeksi myös sen, että arvomaailmassa, johon uskoo, on jotakin väärää. Tämän tyyppisen kysymyksen kanssa joudutaan tekemisiin esimerkiksi silloin, kun keskustellaan uskonnoista ja tieteestä. TeeCee, joka on kertonut kiusanneensa uskovaisia, ehkä tuntee tämän alueen.

    TeeCee kirjoittaa, että hänelle arvomaailma merkitsee yhtä alitajunnan keinoista ohjailla ajatuksia, jotta ajatteluun käyttämää aikaa ja energiaa säästyisi. Jos oikein ymmärrän, mitä TeeCee tarkoittaa, luulen hänen tarkoittavan, että arvomaailma on nykyisessä maailmantilanteessa enemmän riesa kuin etu, koska se johdattelee ihmisten ajatuksia väärään suuntaan.

    TeeCee arvelee minun tiedostavan jollakin tasolla tämän arvomaailma-asian, koska olen kirjoittanut saman tyyppisestä asiasta eli “BIOSista”, joka syvällä alitajunnassamme ohjaa käyttäytymistämme. TeeCee ihmettelee, että jos kerran tiedostan tämän asian, miksi en hyödynnä sitä omalla kohdallani ja sovella sitä oman ajatteluni kehittämiseen.

    Saman kysymyksen voisi esittää myös TeeCeelle. Onko hänkään täydellisesti vapaa arvomaailmastaan. Hänen kirjoituksiaan lukiessani en tule tällaiseen käsitykseen, vaan aivan toisenlaiseen. Nimittäin siihen, että TeeCee edustaa uskonnon kaltaista ideologiaa ja puolustaa sitä härkäpäisesti tieteellisiä tosiasioita sopivasti eri tilanteissa painottaen. Tällaisen käsitykseni minä olen saanut. TeeCee todennäköisesti väittää vastaan ja kertoo, että hänen mielipiteensä perustuvat vain puhtaaseen tieteeseen ja logiikkaan.

    TeeCee kertoo, että hän on kymmeniä kertoja perustellut sen, miksi hän noudattaa liikennesääntöjä, mutta en ole kertaakaan kommentoinut hänen perustelujaan.

    Olen yrittänyt kommentoida, mutta mielipiteemme ovat menneet ilmeisesti niin pahasti ristiin, että kommenttini eivät ole näyttäneet kommenteilta. TeeCeen perusväitteitä en sinänsä kiistä, vaikka joistakin yksityiskohdista olen voinut saivarrella.

    Seuraavassa analysoin joitakin TeeCeen kirjoituksista tiivistämiäni teesejä.

    Jos kaikki noudattavat liikennnesääntöjä, liikenne on turvallisempaa kuin silloin, jos kukaan ei noudata liikennesääntöjä. En väitä vastaan.

    Mitä suurempi osa tiellä liikkujista noudattaa liikennesääntöjä, mukaan lukien nopeusrajoitukset, sitä turvallisempaa tiellä liikkuminen kokonaisuutena on. En väitä vastaan.

    Mitä hitaampi on ajonopeus, sitä turvallisempaa on liikkuminen. En väitä vastaan.

    Mitä enemmän poliisivalvontaa ja nopeuskameroita maantiellä on, sitä turvallisempaa on liikkuminen johtuen nopeuksien alenemisesta. En väitä vastaan.

    Jos noin monessa asiassa en väitä vastaan, niin missä sitten väitän vastaan.

    Kyse ei ole vastaan väittämisestä vaan mielipiteiden erosta erosta siinä, miten hitaampiin nopeuksiin ja turvallisempaan liikenteeseen pitäisi päästä. Myös siinä mielipiteemme eroavat, missä osassa liikennettä nopeuksia pitäisi alentaa, ja missä niitä ei tarvitsisi alentaa, ja voitaisiinko alentamisesta jossakin luopua ja saavuttaa turvallisuuden paraneminen jollakin muulla keinolla. Näen turvallisuuden yhtenä liikenteen ulottuvuutena, mutta katson, että on olemassa muitakin ulottuvuuksia, jotka ovat tärkeitä.

    Jos turvallisuus asetetaan ainoaksi ja tärkeimmäksi kriteeriksi, ajoneuvojen käyttäminen pitää kieltää. Ei ajoneuvoja – ei ajoneuvo-onnettomuuksia. Näin ei kuitenkaan tehdä, vaan ajoneuvoliikenne sallitaan, vaikka tiedetään sen johtavat loukkaantumisiin ja kuolemantapauksiin.

    Minun mielestäni – ja tässä asiassa “arvomaailmani” on erilainen kuin TeeCeellä – nykyisessä järjestelmässä ihmisiä simputetaan ja valvotaan ja rangaistaan enemmän kuin mitä turvallinen liikkuminen edellyttäisi, ja kaiken lisäksi huonolla hyötysuhteella. Simputtamista ja valvontaa ja rangaistuksia voitaisiin vähentää ja siitä huolimatta saada aikaan nykyistä turvallisempi liikenne. Tämä on keskeinen väittämäni.

    En hyväksy ihmisten vapauden riistämistä turvallisuustekosyyn varjolla tilanteissa, joissa ei ole kyse sen tyyppisestä ja tasoisesta “turvallisuudesta”, että sen kuuluisi edellyttää ihmisten vapauden riistämistä ja ihmisten rankaisemista.

    Nykyiseen tilanteeseen on päädytty kaavalla, jossa kansalaisten vapauden arvo on nolla, ja turvallisuuden arvo on ääretön. Kun tämän kaavan mukaan toimitaan, mitättöminkin teoreettinen turvallisuusperuste oikeuttaa rajattomaan vallankäyttöön kansalaista kohtaan. Kääntäisin tämän kaavan toisin päin, jolloin se tarkoittaisi, että minkäänlainen turvallisuusperuste ei oikeuta minkäänlaiseen vallankäyttöön kansalaista kohtaan silloin kun on kyse pelkästään kansalaisen itsensä turvallisuudesta. Ainoastaan muiden ihmisten turvallisuuden selkeästi ja konkreettisesti osoitettu vaarantaminen oikeuttaisi vallankäytön. En nyt yritä tässä laatia mitään kuvitteellista lakitekstiä, joten ei kannata kiistellä yksityiskohdista. Idea olisi joka tapauksessa tuon tyyppinen.

    #834837 Ilmoita asiaton viesti

    TeeCee
    Osallistuja (Participant)

    SO2001: ”Kirjoitukseni ”pointti” olin sen arvioiminen, mitä käytännössä seuraa siitä, että koulussa opetetaan jotakin, josta ihminen myöhemmässä elämässään huomaa, ettei se pidäkään paikkansa. Onko tässä tapauksessa olemassa vaara, että myös totuudenmukainen tiedottaminen koetaan valheelliseksi.”

    Empiirisen kokemuksesi mukaan reaktioaikasi yllättävässä tilanteessa on luokkaa 0,25-0,3 sekuntia. Barcelonan MM-kilpailuissa vuonna 2013 miesten 50 m vapaauinnin finaalissa uimareiden reaktioaika oli keskimäärin 0,63 s. Näistä huippu-urheilijoista ainakin fiksuimmat osasivat odottaa starttilaukausta, sinulle tilanne tuli yllätyksenä, silti heidän reaktioaikansa oli yli kaksinkertainen sinuun verrattuna. Eräässä tutkimuksessa seurattiin, kauanko kuljettajilta kesti reagoida tien sivussa seisovan auton oven yllättävään avautumiseen. Ajaksi saatiin 3-4 s. Reaktioaikasi näyttää olevan siis noin 1/10 tavallisen kuskin vastaavasta, ja vaikutat pitävän sitä uskottavana ja kellolla mitattuja aikoja turvallisuuspropagandan valheina.

    Toinen asia, jota en usko sinun ottaneen arviointiisi mukaan, on ihmisaivojen sisäänrakennettu taipumus induktiiviseen päättelyyn. Tämä ajatusharha saa meidät tekemään yksittäisistä havainnoista yleispäteviä totuuksia. Saatamme esimerkiksi arvioida koko väestön reaktioaikoja sen perusteella, mikä on käsityksemme omasta reaktionopeudestamme.

    Toinen, vahvistusharhaksi nimitetty ajatusharha saa meidät tulkitsemaan uutta tietoa kuin se mukamas vahvistaisi jo omaksumaamme ”totuutta”. Nämä kaksi harhaa yhdessä ovat tehokas pari, toinen saa tekemään johtopäätöksiä huterin perustein ja toinen saa meidät pitämään niistä kynsin ja hampain kiinni. Nämä kaksi ajatusharhaa löytyvät ymmärtääkseni jokaiselta edes jotenkuten terveet ihmisaivot omaavalta, mutta moniko yrittää tietoisesti vähentää niiden vaikutusta mielipiteisiinsä? Et ainakaan sinä: ”Totean vain lyhyesti, että mielipiteeni ovat loogisia ja perustuvat tosiasioihin eivätkä ole harhoja.”

    Tuolla yllä olevalla perustellen vastaan kysymykseesi siitä, onko olemassa vaara, että myös totuudenmukainen tiedottaminen koetaan valheelliseksi, että kyllä, sellainen vaara on. Me emme lajina ole rationaalisia olentoja (Bristolin yliopiston kokeellisen psykologian professori Bruce Hood). Sen vuoksi me vedämme herkästi esimerkiksi tuon johtopäätöksen, että jostain tietystä lähteestä saatava tieto on lähtökohtaisesti väärää. Se on inhimillistä, koska aivoissamme on tuota käyttäytymistä suosiva ”vika”.

    Mutta aivomme tosiaankin vain SUOSIVAT tuollaista käytöstä, ne eivät pakota siihen. Rationaalisuutta voi opetella seuraamalla omaa ajatteluaan. Päätöksemme syntyvät kuulemma alitajunnassa jopa 7 sekuntia ennen kuin ne pälkähtävät tietoisen puolemme päähän tuoreina ideoina, joten mitään ihmeitä ei kannata odottaa. Mutta ihmisten keskellä eläessä erottuu jo pienikin parannus, koska suurin osa ei tule koskaan epäilleeksi oman ajattelunsa tuotoksia. Jos tämä opetettaisiin koulussa ihan ensimmäiseksi, osattaisiin varmaan suhtautua paremmin, kun joskus selviää että koulussa kerrottu ihmisten keskimääräinen reaktioaika ei pitänytkään paikkansa.

    #834906 Ilmoita asiaton viesti

    SO2001
    Osallistuja (Participant)

    Viimevuotisen kirjoitukseni kappale, johon TeeCee edellä viittaa, alkoi sanalla ”kun”. Jos olisin aloittanut kappaleen sanalla ”jos”, tätä kommenttia ei ehkä tarvitsisi kirjoittaa.

    Kirjoitin viime vuoden syksyllä erääseen opetusmateriaalitekstiin viitaten: ”Kun koulussa liikennepropagandalla aivopesty ihminen myöhemmin huomaa…”. Olisi kannattanut kirjoittaa: ”Jos koulussa liikennepropagandalla aivopesty ihminen myöhemmin huomaa…”.

    Käyttäessäni sanaa ”kun”, lukijalle saattoi tulla käsitys, että mielestäni kaikkien ihmisten reaktioaika on alle puoli sekuntia, minkä mainitsin. Jos olisin aloittanut sanalla ”jos”, olisin selkeämmin tarkoittanut yhtä henkilöä, josta kerron esimerkkinä, ja jonka reaktioajaksi ajattelen alta puolta sekuntia.

    Nettisivuilla olevat reaktioajan testit saattavat olla mitä sattuu, joten niihin ei voine luottaa. Tällaisia aikoja joka tapauksessa sain, kun kokeilin. TeeCee voi kokeilla myös. Tuskin hänenkään tuloksensa sentään on kahta sekuntia. Todennäköisesti ne ovat paremmat kuin minun.

    https://ibb.co/kGuNsx

    Alkuperäisessä koulun opetustekstissä, jota aikoinaan väitin propagandaksi, lukee näin: ”Pimeässä ajettaessa reaktioajaksi voidaan arvioida 2 s.”

    Tietenkin voidaan arvioda kaksi sekuntia ja voidaan arvioda mitä tahansa. Eihän tuossa absoluuttisesti väitetä, että kaikkien ihmisten reaktioaika olisi kaksi sekuntia. Tällaisen käsityksen lukija kuitenkin helposti saa. Ja saattaapa saada myös sen käsityksen, että pimeys jotenkin vaikuttaisi reaktioaikaan, kun se erikseen mainitaan.

    TeeCee kirjoittaa edellä (en tiedä mihin viitaten), että ”sinulle tilanne tuli yllätyksenä”. Tämä on mielenkiintoinen asia.

    Mitä tarkoitetaan sillä, että tilanne tulee yllätyksenä? Jos hirvi nousee maantielle auton edessä, tuleeko tilanne yllätyksenä? Minun mielestäni vastaus riippuu siitä, onko kuljettaja varautunut siihen, että näin voi tapahtua. Jos kuljettaja tiedostaa mahdollisuuden, että hirvi voi ilmestyä metsästä, hän tarkkailee metsän reunaa. Kun hirvi ilmestyy näkyviin, kuljettaja reagoi nopeasti, koska hän on tavallaan valmiustilassa reagoimaan.

    Ei kuljettaja tietenkään voi eikä jaksa olla koko ajan silmät tarkkana vahtimassa hirviä, jollainen voi ilmestyä tien varteen muutaman vuoden välein. Mutta jos metsän reuna on lähellä tietä, ja jos on pimeää, kuljettaja voi olla ainakin osittaisessa valmiustilassa reagoimaan, mikäli hirvi ilmestyisi. Tässä auttaa kokemus. Kun on muutaman kerran joutunut täpärään tilanteeseen hirven kanssa, on ehkä oppinut varomaan.

    Tiedän, että seuraavasta asiasta TeeCee on jyrkästi eri mieltä, koska tästä on keskusteltu ennenkin. Esitän silti vanhan väitteeni eli sen, että ylinopeudella ajaminen edellyttää tarkempaa havainnointia ja varuillaan olemista. Ja kun yllättävä tilanne tulee, ylinopeudella ajava on edellä mainitusta syystä valmiimpi reagoimaan kun nopeusrajoituksen mukaan ajeleva, jolle tärkeintä on nopeusmittarin seuraaminen.

    Ylinopeudella ajavan havainnointivalppaus ja myös reaktionopeus voi olla parempi kun legaalikuskin, ja näillä ominaisuuksilla hän jossakin määrin voi kompensoida sitä, että hänen autonsa jarrutusmatka on pidempi. Siinä vaiheessa kun ylinopeuskuski vasta aloittaa jarruttamisen, ylinopeuskuski on jo ehkä jarruttanut jonkun aikaa ja saanut autonsa nopeuden samaksi, mistä legaalikuski aloittaa jarruttamisen. En väitä, että näin tapahtuisi aina ja automaattisesti. Väitän kuitenkin, että tällainen kompensaatioelementti on olemassa.

    Huomautan, että ylinopeudella ajaminen ei automaattisesti paranna havainnointivalmiutta ja reaktionopeutta. Ylinopeudella voi ajella vaikka silmät kiinni. Oletan kuitenkin, että pitkän linjan ylinopeuskuskit ovat sopeutuneet käyttämiinsä nopeuksiin ja niiden vaatimuksiin ja kehittäneet itselleen ominaisuuksia, joita suuremmassa nopeudessa tarvitaan vähän samalla tavalla kuin kilpa-autoilijoiden tietyt taidot ovat kehittyneet. Tietysti puhutaan täysin erilaisista nopeuksista ja erilaisista taidoista.

    Jollakin uutissivulla oli aikoinaan video, jossa esitettiin, miten yllättäen hirvi tulee tielle. Video oli kuvattu auton tuulilasikameralla. Auto törmäsi hirveen. Minun mielestäni kyseinen video ei osoittanut sitä, miten nopeasti ja yllättäen hirvi tulee maantielle vaan sen, miten huonosti kuljettaja huomasi hirven. Hän ei ehtinyt edes aloittaa jarruttamista, kun auto jo törmäsi hirveen, vaikka joku takapenkin matkustajista huusi varoituksen. Hirvi näkyi videokuvassa hyvin, kun se ilmestyi metsästä. Aikaa reagoimiseen olisi ollut riittävästi, mutta kuljettaja ei ilmeisesti huomannut hirveä lainkaan. Kun hirvi oli jo noussut tielle, kuljettaja ei edes siinä vaiheessa reagoinut, vaikka takapenkiltäkin jo huudettiin. Joko hän oli hidas reagoimaan tai hän ei missään vaiheessa nähnyt hirveä.

    Itse kokemani tilanne, josta kerroin aikoinaan, oli paljon täpärämpi. Näin, kuinka hirvi nousi pimeällä tien pengertä pitkin ja polkaisin saman tien jarrun pohjaan. En missään tapauksessa odottanut kahta sekuntia enkä edes sekuntia. Luulen, että olin painanut auton jarrupoljinta puolen sekunnin sisällä siitä, kun olin nähnyt hirven. Jarruttaminen alkoi jo ennen kuin hirvi oli asfaltilla tai viimeistään samaan aikaan. Etupenkillä istunut matkustaja ei tässä vaiheessa vielä huomannut hirveä lainkaan vaan ainoastaan säikähti äkillistä jarruttamista. Jarruttamisen aloitusnopeus oli noin 100 kilometriä tunnissa. Sain auton pysähtymään noin kymmenen metrin päähän hirvestä, joka juuri tuolloin oli jo astumassa asfaltilta tien laitaan, josta se loikki metsään. Todettakoon vielä, että se oli iso hirvi.

    Edellä kerrotulla esimerkillä en missään tapauksessa yritä todistaa, että en voisi törmätä hirveen. Varmasti voin. Voin jopa kuolla hirvikolarissa. En nimittäin aina tarkkaile tietä niin hyvin, kun edellä mainitussa tilanteessa satuin katselemaan.

    Autoradio on yksi pahimpia vaaratekijöitä, jos sitä alkaa ajon aikana säädellä. Ja joskus sitä tulee säädeltyä. Pahin vaaratilanne, mikä radioon on liittynyt, oli se, kun iso hirvi nousi tielle, enkä huomannut sitä lainkaan, kun painelin radion nappeja kilpaa tyttäreni kanssa, kun ”kiistelimme” mitä asemaa kuuntelisimme. Yhtäkkiä näin, että jokin vilahti auton vierellä, ja kun katsoin taustapeilistä, huomasin että olimme ohittaneet tielle nousseen hirven niin, että melkein karvat olivat pöllynneet. Meillä oli vauhtia noin sata kilometriä tunnissa. Jälkisäikähdys oli aikamoinen. Tuon tapauksen jälkeen olen ainakin yrittänyt olla varovaisempi.

    #834921 Ilmoita asiaton viesti

    740 GLE
    Osallistuja (Participant)

    Virkatehtävässä olevan poliisin hengen uhkaaminen käsitellään aina tapon tai murhan yrityksenä. Ei siinä ole mitään erikoista.

    #834941 Ilmoita asiaton viesti

    Kumppani
    Osallistuja (Participant)

    SO2001:
    Huomautan, että ylinopeudella ajaminen ei automaattisesti paranna havainnointivalmiutta ja reaktionopeutta. Oletan kuitenkin, että pitkän linjan ylinopeuskuskit ovat sopeutuneet käyttämiinsä nopeuksiin ja niiden vaatimuksiin ja kehittäneet itselleen ominaisuuksia, joita suuremmassa nopeudessa tarvitaan

    Tuo on kyllä aika höpöhöpöä! Ikäänkuin olisi kaksi vaihtoehtoa: aja rajoitusnopeutta ja tuijota mittaria vs. ole herkempi ajamalla mitä nopeutta sattuu. Pöhh!! Sen takia kuvittelet voivasi esittää tällaisia:

    ..kun yllättävä tilanne tulee, ylinopeudella ajava on edellä mainitusta syystä valmiimpi reagoimaan kun nopeusrajoituksen mukaan ajeleva, jolle tärkeintä on nopeusmittarin seuraaminen.

    Miten rajoitusnopeudella ajaminen edellyttää sen kummemmin nopeusmittarin seuraamista, tai miksi se olisi ainakaan ”tärkeintä”? Mistä ylinopeudella ajava tietää ajavansa ylinopeutta, jos ei mittarista?

    Yhtä lailla voidaan väittää, että rajoitusnopeudella ajavat, pitkän linjan kuskit vaikkapa, ovat sopeutuneet käyttämäänsä nopeuteen ja sen vaatimuksiin ja ovat kehittäneet itselleen ominaisuuksia, joita rajoitusnopeutta ajaessa tarvitaan.

    Mitäs siihen höpötät?

    #834946 Ilmoita asiaton viesti

    Kumppani
    Osallistuja (Participant)

    SO2001:
    Kirjoitin viime vuoden syksyllä erääseen opetusmateriaalitekstiin viitaten: ”Kun koulussa liikennepropagandalla aivopesty ihminen myöhemmin huomaa…”. Olisi kannattanut kirjoittaa: ”Jos koulussa liikennepropagandalla aivopesty ihminen myöhemmin huomaa…”.

    Lisää höpöhöpöä. Ainoa ero noissa on että ensinmainitussa tilanteelta ei voi välttyä ja jälkimmäisessä tilanne voi olla tulemattakin. Enpä usko TeeCeen takertuneen moiseen lillukanvarteen. Käyttämäsi termit liikennepropaganda ja aivopesu sinun kirjoittamanasi ovat jo riittävästi useimmiten monille.

    Taas sait kaamean määrän tekstiä yhdestä pienen pienestä osa-alueesta, joka meni enempi vähempi sivuraiteelle. Koskas keskittyisit kommentoimaan lisää niitä laajempia kuvioita, joita sinulta on perätty?

    #835142 Ilmoita asiaton viesti

    Kumppani
    Osallistuja (Participant)

    SO2001:
    Nykyiseen tilanteeseen on päädytty kaavalla, jossa kansalaisten vapauden arvo on nolla, ja turvallisuuden arvo on ääretön. Kun tämän kaavan mukaan toimitaan, mitättöminkin teoreettinen turvallisuusperuste oikeuttaa rajattomaan vallankäyttöön kansalaista kohtaan.

    Aika kestämätön väite todellisuuden kanssa. Sekä lähtökohdaltaan, että lopputulemanaan.

    Kääntäisin tämän kaavan toisin päin

    Vapauden arvo ääretön ja turvallisuuden nolla?

    jolloin se tarkoittaisi, että minkäänlainen turvallisuusperuste ei oikeuta minkäänlaiseen vallankäyttöön kansalaista kohtaan silloin kun on kyse pelkästään kansalaisen itsensä turvallisuudesta. Ainoastaan muiden ihmisten turvallisuuden selkeästi ja konkreettisesti osoitettu vaarantaminen oikeuttaisi vallankäytön

    Liikenteestähän me puhumme kontekstina, eikä minkään asian natsivertauksista, diktatuureista, poliisien sadomasokistisista taipumuksista ja vallankaappausaikeista, meidän tiedostamattomasta aivopesusta jne. Eikö?

    Saisit siis ajaa liikenteessä aivan niinkuin sinua huvittaa, niin kauan kunnes ei satu mitään?

    #836318 Ilmoita asiaton viesti

    740 GLE
    Osallistuja (Participant)

    Kumppani:”Tuo on kyllä aika höpöhöpöä! Ikäänkuin olisi kaksi vaihtoehtoa: aja rajoitusnopeutta ja tuijota mittaria vs. ole herkempi ajamalla mitä nopeutta sattuu.”

    Kommentoimasi SO2001:n teksti alkaa sanoilla ”huomautan, että ylinopeudella ajaminen ei automaattisesti paranna havainnointivalmiutta ja reaktionopeutta”.

    Oletko tästä eri mieltä?

    Tuo kommentoimasi pala SO2001 tekstiä tekee muutenkin järkeä ihan täysin. Pitäisin suoranaisena ihmeenä, ellei autoa tai moottoripyörää ajava oppisi katsomaan yhtään kauemmas eteensä kuin pelkästään mopoa tai traktoria ajava. Kuljettaja kyllä alkaa nähdä kauempana olevia kohteita, kun niillä on vaikutusta hänen omaan ajamiseensa. Valitettavasti oppimismekanismimme on kovin tehoton, mutta on se olemassa, joten ”pitkän linjan ylinopeuskuski” on pakosta oppinut katsomaan kauemmas, koska muuten hänen pitkäksi aiottu linjansa olisi jo katkennut ennenaikaisesti.

    Se on sitten eri asia, että sekunnin kauemmas katsomisen voi varsin hyvin opetella tietoisesti nopeutta nostamattakin. Näin on myös syytä tehdä, koska tyypillisesti niin traktoria kuin autoakin joko sallitulla tai ylinopeudella ajava katsoo vaistomaisesti liian lähelle ja ennakoi liian vähän.

    Kotiin viemisiksi tästä jää se, että kun nopeutemme kasvaa selvästi yli juoksuvauhdin, arvioimme tyypillisesti oman ja muiden nopeuden vaikutusalueen epärealistisen pieneksi. Se virhe kannattaa korjata tietoisesti, ajoipa millä nopeudella tahansa.

    #836319 Ilmoita asiaton viesti

    740 GLE
    Osallistuja (Participant)

    Kumppani:”Miten rajoitusnopeudella ajaminen edellyttää sen kummemmin nopeusmittarin seuraamista, tai miksi se olisi ainakaan ”tärkeintä”?”

    Tässä se ristiriita on. Jos hyväksymme SO2001:n hyvin uskottavalta kuulostavan teorian, että ainakin me onnekkaat jotka emme kuolleet ensimmäiseen virhehavaintomme säikähdämme läheltäpiti tilanteita sen verran, että alamme vähitellen katsoa eteemme, silloin tuossa yllä olevassa ei ole mitään järkeä.

    Jos ylinopeuskuski oppii havainnoimaan tärkeitä asioita ja jos nopeus on tärkeä, siitä seuraa että kokeneen ylinopeuskuskin ei tarvitse pysäytysmerkin nähdessään edes arvailla tutkanäyttöä.

    Koska asia on tärkeä ja koska hän on tottunut havainnoimaan, hän on kehittänyt omaan nopeusvalvontaansa niin rautaisen rutiinin, että pingismailan noustessa puskasta hän tietää tutkalukemansa parin km/h tarkkuudella mittaria edes vilkaisematta.

    @SO2001: mietipä nyt vielä uudelleen, että opettaako se jatkuva ylinopeus kokemuksen kautta havainnoimaan nopeasti ajavalle tärkeitä asioita vai ei?

    Minusta kyllä, ja jos olet samaa mieltä, silloin nopeusmittarisi ei voi olla sinulle rasite, vaan täysin välttämätön apuväline! Jos taas olet eri mieltä, silloin nopeus menettää merkityksensä, ja myös teoriasi nopeuden vaikutuksesta havainnoinnin oppimiseen särkyy saman tien.

    Oma perusteesisi nopeuden havaintoja kouluttavasta vaikutuksesta vaatii tietoisuutta nopeudesta. Siksi et voi pitää kiinni havaintojen sopeutumisen teoriastasi olematta joka hetki tietoinen nopeudestasi.

    #836320 Ilmoita asiaton viesti

    740 GLE
    Osallistuja (Participant)

    Mielenkiintoinen ennakkotapaus pohdittavana:

    TM-analyysi: Saako teknologia anteeksi, jos Uber-kolarin syypää olikin itse asiassa ihminen?

    Kirjoitin jo jutun alle muutaman mielenkiintoisen näkökulman:

    1. Olisiko ihminen kuljettajana tuomittu samassa tilanteessa?

    2. Kisa ihmisen ja koneen paremmuudesta toisiaan vastaan on turhaa, koska voittaja on molemmat yhdessä samassa joukkueessa.

    3. Muiden virheistä oppimista ei tarvitse jättää koneiden yksinoikeudeksi.

Esillä 15 viestiä, 226 - 240 (kaikkiaan 317)

Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.