Vaikka Kiinassa valmistettavat autot eivät ole vielä ehtineet Suomeen, nakertavat ne paloja markkinakakusta muun muassa Venäjällä ja Etelä-Amerikassa.

Eurooppa ja Pohjois-Amerikka ovat toistaiseksi säilyneet kiinalaismerkkien vahvoilta hyökkäyksiltä, sillä kohteeksi on ensin otettu helpommin valloitettavat markkinat. Niin sanotuissa länsimaissa vaatimukset autojen päästöille ja turvallisuudelle ovat korkeat, mutta suurimmassa osassa maailmaa ollaan toistaiseksi sallivampia.

Halpa hinta tekee kiinalaisista automalleista Etelä-Amerikassa houkuttelevan vaihtoehdon käytetylle autolle. Henkilöautojen verotus on siellä monissa maissa, kuten Brasiliassa, samalla tasolla Suomen kanssa ja jopa korkeampi.

Peru on yksi niistä maista, missä kiinalaiset ovat onnistuneet markkinoiden valloituksessa hyvin. Niiden osuus uusien autojen myynnistä on jo 17 prosenttia, joka jakautuu peräti 90 eri merkin kesken. Toisin sanoen kovin järkevältä tai taloudellisesti kannattavalta toiminta ei vaikuta, mutta ehkä vaatimukset jälkimarkkinoinnille ovat vähäisempiä kuin meillä.

Kiinalaisten autojen halvan hinnan salaisuutena on vielä toistaiseksi työntekijöiden alhainen palkkataso, mutta sen ero kilpailijoihin on kaventumassa. Tuotantokehitykseen on toistaiseksi käytetty ulkomaalaisia merkkejä vähemmän rahaa, kun tekniikkaa tai muotoilua on lainattu hyviksi havaituista malleista. Kopioteollisuuden aika on kuitenkin päättymässä ja kiinalaismerkit siirtyvät omaan suunnitteluun. Sen myötä kilpailukyky ympäri maailmaa paranee.