Ensi viikonloppuna ajetaan tämän F1-kauden neljänneksi viimeinen osakilpailu Yhdysvalloissa. Formula 1 -kuljettajan kuolema tai vakava loukkaantuminen on nykyään äärimmäisen harvinaista. Edellinen kuolemaan johtanut onnettomuus tapahtui vuonna 2014 Japanin GP:ssä, kun Jules Bianchi suistui rankkasateen liukastamalta radalta ja törmäsi pyöräkuormaajaan, joka oli siirtämässä jo aiemmin ulosajaneen Adrian Sutilin autoa pois turva-alueelta. Sitä edeltävät kuolonuhrit tulivat surullisen kuuluisana vappuviikonloppuna vuonna 1994.

Ennen ei ollut kaikki paremmin. Vuosina 1950–1960 sai surmansa 39 F1-kuljettajaa. Ja katsojia kuoli vielä enemmän.

Daryl Goordichin ohjaama dokumenttielokuva Ferrari: Race to immortality kertoo noista vuosista pääasiassa englantilaisten Mike Hawtrornin ja Peter Collinsin kautta. He ajoivat yhdessä Ferrarilla 1950-luvun lopulla, ja heistä tuli vähän liiankin hyviä ystäviä.

Dokumentissa kuoleman uhka on painostavasti läsnä koko ajan. Hieno, mutta varmasti myös käytännön sanelema valinta on se, että 1950-luvun formuloiden maailmaan sukelletaan pääasiassa kuljettajien vaimojen ja tyttöystävien, tulevien leskien, haastatteluäänitysten voimin.

Dokumentin nimi on hieman harhaanjohtava, sillä se ei ole mikään Ferrarin tarina samaan tapaan kuin Williamsista tai McLarenista hiljattain ilmestyneet elokuvat.

Kertomus uhkaa hetkittäin luiskahtaa ylisentimentaalisuuden puolelle mutta onnistuu kuitenkin pysymään kasassa. Käytännössä koko puolentoista tunnin elokuva koostuu vanhasta, uskomattoman hienosta ja pääosin värillisestä filmimateriaalista. Pelkästään sen vuoksi dokumentti kannattaa katsoa, vaikkei edes olisi kovin kiinnostunut moottoriurheilusta. Kaikki materiaali ei kuitenkaan sovellu lasten katsottavaksi, sillä rainalle on tarttunut useita karmeita onnettomuuksia, mukaan lukien vuoden 1955 Le Mansin katastrofi, joka vaati 83 katsojan hengen ja sai Mercedes-Benzin vetäytymään moottoriurheilusta yli 40 vuodeksi.

Peter Collins kuolee Nürburgringillä vuonna 1958. Hänen perässään ajanut ja onnettomuuden aitiopaikalta nähnyt Mike Hawthorn ajaa maailmanmestariksi yhden pisteen erolla Stirling Mossiin, koska Hawthornin tallitoveri Phil Hill päästää hänet ohitseen viimeisessä osakilpailussa Marokossa. Tallimääräykset ovat kuuluneet lajiin läpi historian.

Hawthornista tuli F1-historian ensimmäinen englantilainen, mutta samalla ehkä myös surullisin maailmanmestari. Hän menetti kauden aikana parhaan ystävänsä, ja vielä viimeisessä kilpailussa lupaava nuori britti Stuart Lewis-Evans joutui onnettomuuteen ja kuoli palovammoihinsa sairaalassa.

Hawthorn itse ehti lopettaa uransa elossa, mutta hän sairasti munuaissairautta, joka todennäköisesti olisi johtanut kuolemaan muutaman vuoden sisällä. Hänen kohtalokseen koitui kuitenkin auto-onnettomuus, jossa Hawthorn sai surmansa vain puoli vuotta uransa päättämisen jälkeen.

Dokumentti tuo myös mieleen kuluneen tietokilpailukysymyksen, jota ehkä kaikki eivät vielä ole kuulleet: Ketkä neljä suomalaista ovat ottaneet vastaan F1-maailmanmestaruuspokaalin?

Keke, Mika, Kimi, ja ?

Se neljäs on jälleen yksi F1-leski. Nina Rindt, legendaarisen suomalaisen kilpa-autoilijan Curt Lincolnin tytär kävi noutamassa MM-pokaalin kauden 1970 päätteeksi. Hänen miehensä Jochen Rindt kuoli Monzassa Italian GP:n harjoituksissa, mutta oli alkukaudella ollut niin ylivoimainen, että hän voitti maailmanmestaruuden postuumisti.

Katsokaamme me, joita laji vielä kiinnostaa, viikonlopun kilpailua rauhassa. Vaikka kisa olisi tylsäkin, on melko varmaa, että siellä ei kukaan kuole tai loukkaannu, ajoivatpa Sebastian Vettel ja Max Verstappen miten holtittomasti hyvänsä. Ja kauden päätteeksi Lewis Hamiltonille ojennetaan jälleen Hawthorn Memorial Trophy -muistopalkinto, joka on jo vuodesta 1959 lähtien jaettu F1-kauden parhaalle Brittiläisen kansainyhteisön kuljettajalle.

Elokuvan voi hankkia katsottavakseen esimerkiksi iTunesin, Google Playn tai Youtuben kautta.