Ajaessa pitää olla terve ja selvä. Lähes kaikki ymmärtävät, että kuljettajan on oltava kunnossa, levännyt ja selväpäinen. Kun keskustelu kääntyy omiin sairauksiin ja lääkityksiin, moni mieltää niihin liittyvät riskit vähäpätöisiksi. Alkoholi tiedetään pahaksi, mutta jotkut ottavat kuitenkin riskin.

Meille on säädetty rangaistavat promillerajat, joiden perusteella voi saada tuomion tavallisesta tai törkeästä rattijuoppoudesta. Käytäntö helpottaa valvontaa sekä poliisien ja tuomioistuimien työtä.

Kliinistä humalatilaa ei lääkärin ole vuosikymmeniin enää tarvinnut arvioida. Promillerajaa on ehdotettu jopa laskettavaksi nykyisestä 0,5 promillesta alemmaksi. Alkoholia kannattaa tarkastella siis hiukan tarkemmin liikenneriskinä.

Toisin kuin tupakan, alkoholin käytön hyväksyttävyys ei ole himmentynyt. Juhlistamme julkisia tilaisuuksia ja omia juhliamme lasillisilla. Monet huuhtovat tuopilla murheensa unohduksen mereen.

Runsas käyttö tulee yhteiskunnalle hyvin kalliiksi: alkoholimyrkytyksiin kuolee enemmän kuin liikenteessä. Päihtyneenä sattuneissa tapaturmissa, väkivallanteoissa ja onnettomuuksissa menehtyy vuosittain noin 800 ihmistä.

Alkoholin aiheuttamiin maksa-, haima- ja syöpäsairauksiin menehtyy ihmisiä. Lisäksi sydän- ja keskushermostosairauksien riski kasvaa. Nekin aiheuttavat sairauskohtausonnettomuuksia.

Arvioidaan, että jopa noin 3 000 ihmistä menehtyy vuosittain suoraan tai epäsuoraan alkoholin käytön seurauksena.

Terveydenhuollon ja poliisin ”viikonloppuasiakkaat” ovat hyvin usein päihtyneitä. Yhteiskunnan kulut ovat hirvittävät. Aina kun jotain yritetään tehdä, kansalaisten enemmistön arvomaailma, korttelikapakoiden ja kauppojen työllisyys ynnä muut perustelut vesittävät hankkeet.

Vuosien 2009–13 kuolonkolareissa 75 prosenttia kuljettajista oli selviä ja 25 prosenttia päihtyneitä. Valtaosa, 22 prosenttia, kuolonkolareiden päihtyneistä kuskeista on yli yhden promillen humalassa.

Ainoastaan yksi prosentti päihtyneistä oli ”maistelleita” eli heidän veren alkoholipitoisuutensa oli 0,2-0,5 promillea. Ajokykyyn vaikuttavia lääkkeitä löytyi 9 prosentilla ja huumausaineita 7 prosentilla. Lääkkeiden tai huumeiden sekakäyttö alkoholin kanssa tekee pienetkin määrät alkoholia vaarallisiksi.

Jo huonosti nukuttu yö voi heikentää toimintakykyämme yli 0,5 promillen humalatilan verran. Alkoholi vaikuttaa ihmisiin eri tavoin. Alkoholisti nukkuu huonosti ja käyttää usein unilääkkeitä. Se lisää riskiä, vaikka promillet ajossa olisivat nollassa.

Monta kertaa vuodessa onnettomuuden käynnistää alkoholistin epileptinen kohtaus. Tilanne voi näyttää jopa kaahaukselta, auto törmätä ihmiseen tai päätyä ojan pohjalle. Sivullisiakin siis kuolee näissä onnettomuuksissa.

Alkoholin väärinkäyttö voi vaurioittaa pysyvästi aivoja ja heikentää ajosuoritusta. Jopa tasapaino, näkökyky ja raajojen hallinta saattavat kärsiä alkoholin aiheuttamasta hermosairaudesta.

Moni alkoholisti ei tiedä, että maksa on jo vaurioitunut. Henkilö voi silloin olla humalaa vastaavassa tilassa, vaikka promillet olisivat nollassa. Alkolukostakaan ei siis aina ole apua. Tämä näkyy liikenneonnettomuuksien tutkijalautakuntatyössä.

Alkoholisti on usein selvänäkin vaarallinen liikenteessä. Alkoholiongelmat liittyvät melko usein psykiatriseen ongelmakasaumaan. Tieliikenteessä riski ei silloin ainakaan vähene.

Alkoholin suurkuluttajat pitäisi saada pois liikenteestä ja alkoholin käyttö laskuun. Lääkärit laiminlyövät usein ilmoitusvelvollisuutta koskevan lainsäädännön noudattamisen, kun kyseessä ovat alkoholi- ja päihdeongelmaiset. Poliisi puolestaan näyttää laiminlyöneen ilmoitusrekisterin ylläpidon.

Promillien puuttuminen ei tee alkoholistista turvallista kuljettajaa. Lainsäädännössä kannattaa panostaa vaikuttavuuteen.

Päihderiippuvuus todetaan usein sekä terveydenhuollossa että poliisitoimessa, mutta tiedot eivät kohtaa. Tutkijalautakuntatyön tulosten perusteella päihteiden väärinkäyttöön tulee panostaa nykyistä enemmän.

Ryyppäämällä jokainen on varmasti huonompi kuski kuin elämällä terveesti – ja pitempään.