Kun on töissä ajatushautomossa, vähintäänkin viikottain joku kollegoista tulee konferenssista kertoen uudesta ihmeellisestä ilmiöstä. Jo muutamia vuosia sitten tähän tutkaan osui ilmiö nimeltä Internet of Things, asioiden internet.

Tulevaisuudessa avaimet voi rauhassa unohtaa kotiin, kun ulko-oven anturi tunnistaa saapujan silmän iiriksestä. Ihon alle kiinnitetty aktiivisuusmittari, jääkaappi ja kylpyhuoneen vaaka vaihtavat tietoja ja suunnittelevat illallismenun kaikille syöjille juuri oikeanlaiseksi. Kengän kannassa oleva anturi kerää liike-energiaa ja aurinkosähköautot kulkevat ilman ohjaajaa.

Kaikki tämä tulee mahdolliseksi, kun erilaisten liikettä, lämpötilaa tai värähdyksiä aistivien anturien koko pienenee ja hinta halpenee.

Näitä lähes näkymättömän kokoisia antureita on helppo asentaa kaikkialle. Ne voidaan kytkeä laitteisiin, jotka kommunikoivat toistensa ja pilvipalveluiden valtavan laskentatehon kanssa. Minulla on sähköhammasharja, joka bluetooth-yhteydellä kertoo kännykälle, kuinka pitkään harjaan hampaitani. Puhelin hälyttää, jos kertaharjaus jää alle kahden minuutin.

Tavalliselle sukankuluttajalle palvelut kuulostavat enemmän kuin houkuttelevilta. Vähemmän raatamista ja vähemmän päättämistä. Myös yhteiskunnalliset isot haasteet, ilmastonmuutoksesta vanhenevan väestön palveluntarpeisiin, voidaan ratkaista helpommin, kun data kulkee oikeaan paikkaan.

Kyse ei ole kuitenkaan vain palveluista ja ongelmien ratkaisemisesta vaan myös omistamisesta. Internet synnytti uuden merkittävän omistamisen kohteen, datan. Anturit ja niiden myötä kehittyvä asioiden internet kasvattaa datavarallisuuden määrän maailmassa eksponentiaalisesti. Aiheellisesti digiaktivistit kehottavat kuluttajia miettimään, kuka omistaa datan, jonka anturit meistä keräävät.

Muuntuuko kasvava datavarallisuus myös meidän kuluttajien hyödyksi parempina ja edullisempina palveluina? Tai vielä olennaisemmin: turvallisempana elinympäristönä, parempana vanhustenhuoltona, ratkaisuina ilmastonmuutokseen ja muihin aikamme suuriin ongelmiin?

Jääkö data laitevalmistajan omistukseen vai keräävätkö sen isot yritykset kuten Google, Apple ja Facebook? Onko data yhteisessä omistuksessa vai omistavatko kuluttajat omat tietonsa?

Kellään ei vielä ole vastausta näihin kysymyksiin, sillä lainsäädäntöä datan omistuksesta rakennetaan parhaillaan. Joka tapauksessa laittamalla lukuisten antureiden lähettämä data yhteen saadaan maailmasta ja ihmisistä valtavasti arvokasta tietoa.

Ensimmäiset markkinoilla olevat Internet of Things -tuotteet tuntuvat vielä keinotekoisilta. Oikeasti hampaiden harjausaika on helpompaa katsoa kellosta kuin tarkistaa jälkikäteen kännykästä. Avaimet voi kuitenkin unohtaa oikeasti kotiin jo joidenkin vuosien päästä.

Kohta antureita on kuitenkin kaikkialla. Siihen mennessä täytyy selvittää, kuka vaurastuu kenenkin tiedoilla.