Olisihan se lentävä auto ollut kiva. Siitä vain pihalta kaasuttelisi suoraan ilmaan aamuruuhkien ylle. Bensaakaan ei tarvittaisi, kun oma pikku atomivoimala olisi autotallin nurkassa. Ja illalla töistä palatessa odottaisi robottikeittiön valmistama herkkuateria.

Tekniikan Maailman palsta TM 50 vuotta sitten vie minut takaisin nostalgiseen teknologianuoruuteeni: ensimmäiset japanilaiset autot, väritelevisiot, pastelliliidut (Sakura Cherry Super Cray-Pas, tankkasimme ihmeissämme rasian kyljestä), farkut, Sputnik, stereofoninen äänentoisto ja pulsaattoripesukone.

Niin, jopa farkut olivat tulevaisuuden ihmeistä kuiskivaa huipputeknologiaa aikana, jolloin meidänkin kaupunkikodissamme vasta haaveiltiin sisävessasta.

Me pojat selasimme jokaisen käsiin saamamme Tekniikan Maailman innolla, joka muuten oli varattu vain Urheilun Kuva-Aitalle ja Jallulle. Mitä kaikkia uusia vempaimia maailmaan tulvikaan koko ajan. Kuinka ikinä malttaisimme odottaa kunnes saisimme lentoauton, ajokortin tai edes pienen sähkömoottorin Helkama-polkupyöriimme?

Tulevaisuus kuului tekniikalle ja jännittäville uusille keksinnöille, joilla aikanaan saisimme leikitellä.

Tieteen ja teknologian varsinainen tehtävä unohtuu lukiessa vempainuutisia, testituloksia ja laitevertailuja, tuota meitä poikiakin niin lumonnutta miestenlehtien tekniikkapornoa. Hilavitkuttimen komposiittikampipään kulumisella kestotestissä on tietysti oma mielenkiintonsa, mutta sen myötä tekniikka kutistuu helposti pelkäksi uusien ja aina vain ihmeellisempien laitteiden kavalkaadiksi.

Mikä sitten on tekniikan todellinen tehtävä? Tuoda maailmaan yhä uutta vaurautta, hyvinvointia, inhimillisyyttä ja onnellisuutta. Mikään niistä ei ole mitattavissa uutta autoa tai kahvinkeitintä testattaessa, mutta siitä loppujen lopuksi kuitenkin on kyse.

Maanviljelyksen keksiminen, ihmisen siihen saakka suurin teknologinen läpimurto, synnytti kaupungit, sivilisaation, ensimmäiset valtiot ja koko sen henkisen kulttuurin, johon metsästäjä-keräilijöillä ei ollut varaa.

Seuraavaa mullistusta piti odottaa lähes kymmenentuhatta vuotta, kunnes tieteen keksiminen ja teollinen vallankumous aloittivat kolmannen vaiheen ihmiskunnan historiassa. Uusien teknologioiden myötä maailmaan alkoi tulvia vaurautta tavalla, jota kukaan ei ollut osannut odottaa tai ennustaa.

Tieteen ja teknologian sampo jauhaa hyvinvointia yhä edelleen, kiihtyvää vauhtia. Lama, mikä lama? Maailman bruttokansantuotteen kuvaaja nousee jyrkemmin kuin hurjimmallakaan kasvuyrityksellä, ja vuosikymmenestä toiseen maailman ihmiset tuntevat elävänsä yhä onnellisempaa elämää – ihan heiltä itseltään sitä gallupeissa kysyttäessä. Me kaikki olemme Oy Ihmiskunta Ab:n optiomiljonäärejä, vaikka osingot jakautuvatkin vielä liian epätasaisesti.

Ne, jotka tekniikkaa eniten väheksyvät tai suorastaan paheksuvat, ovat yleensä juuri niitä, joiden kaikkein eniten olisi syytä olla siitä kiitollisia. Humanistit, ituhipit, runoilijat, henkisen kasvun porukat ja filosofit – teitä voimme ylläpitää ja sallia teille (kuten myös tähtien tutkiskelijoille) puuhanne, koska meillä on varaa siihen. Maanviljelys mahdollisti kulttuurin synnyn, mutta vasta teknologian vallankumous mahdollisti kulttuurin ulottumisen kaikille ja kaikkialle.

Mutta lentävä auto, tuo Jetsonin perheen ja tulevaisuuskuvitelmiemme ikoninen symboli, ei sitten koskaan toteutunut. Eikä taida toteutua tulevaisuudessakaan, vaikka tasaisin välein joku pellepeloton esittelee omaa prototyyppiään. Vaikka lentävä auto onkin mahdollista rakentaa, se ei monestakaan syystä ole hyvä ratkaisu liikkumisongelmiimme – alkaen vaikka siitä, että painovoiman voittaminen vaatii aika lailla enemmän työtä kuin tasaista pintaa pitkin rullaaminen.

Atomivoimala autotallissa sen sijaan voi vielä toteutuakin. Mikrokokoisia ydinreaktoreita kehitellään ympäri maailmaa, toistaiseksi pienimpänä Kurtšatov-instituutin 68 kilowatin Elena.

Ei mahda mitään: omaa ydinvoimalaa ajatellessa tulee hyrisyttävän tekniikkaporno olo, ihan kuin pikkupoikana muinoin.