Tekniikan käyttö tuottaa aistimuksia, joita ei aina tule edes ajatelleeksi. Ensimmäisenä mieleen juolahtavat varmaan näkö- ja kuuloaistimukset, jos ajattelee vaikkapa käyntiin pärähtävää moottorihärpäkettä. Helposti voi kuvitella mielessään myös tuntoaistimukset, joita syntyy auton rattia puristaessa tai tietokoneen näppäimistöä sormeillessa.

Harva – ainakaan aikuisiällä – on pureskellut teknisiä laitteita, joten makuaistin voimme kenties unohtaa. Hajun sen sijaan voimme lisätä teknisten aistimusten listaan. Kun tarkkaan miettii, huomaa että tekniikan haju ei ole pelkkää polttoaineenkäryä. Miettimistä teknisen hajumaiseman hahmottaminen kuitenkin vaatii.

Olemme kollegoideni kanssa tehneet viime vuosina kaksi kyselyä, joilla olemme keränneet suomalaisilta tietotekniikan käyttöön liittyviä muistoja. Kummassakin laajassa kyselyssä on ollut yksi kysymys tietoteknisistä hajumuistoista. Monista vastaajista hajukysymys on tuntunut oudolta. He eivät ole pystyneet yhdistämään mitään tuoksuja tietokoneisiin.

Osa kuitenkin on innostunut herkistelemään tuoksumuistoillaan liki samantapaisesti kuin Marcel Proustin romaanihenkilö teoksessa Kadonnutta aikaa etsimässä. Siinä madeleineleivoksen kastaminen lehmuksenkukkateehen aiheuttaa oikean muistojen vyöryn. Proustilaiseen tyyliin innostunut hajumuistelija erittelee pikkutarkasti tietoteknisten tuoksujen piirteitä. Hän kertaa tilanteita, joita hajujen muistelu palauttaa mieleen.

Tietotekninen hajumuisto on monesti nostalginen. Kyselyvastauksissa toistuivat maininnat ihanasta lemahduksesta, joka tuli sieraimiin uutta tietokonepakkausta avatessa. Muistelun kohteena saattaa olla vaikkapa 80-luvun Commodore 64 -tietokone, jonka käyttöönottoa innokas tietokoneilija oli pitkään odottanut.

Laitepakkauksen avauskokemus muistuttaa täten vaikkapa uuden auton tuoksua, joka leijailee jonkin aikaa ensimmäistä kertaa tuoreella menopelillä kurvaillessa.

Toinen laitteisiin liittynyt hajumuisto oli ikävämpi. Sitä voisi nostalgian sijasta kutsua traumaattiseksi. Joku vastaaja kutsui muistumaa ”toimintasavun tuoksuksi”. Sitä joutuivat haistelemaan erityisesti ne, jotka virittelivät itse laitteitaan, mikä aiheutti masiinojen ylikuumenemisen ja kärähtämisen. Monesti kone saattoi pimahtaa ilman virittelyäkin.

Näissä kitkerissä hajumuistoissa yhdistyivät muovin ja komponenttien palamisen epäterveelliset katkut. Niiden muistelu saattoi tuntua tuskalliselta varsinkin, jos onnettomuus oli johtanut arvokkaiden tietojen tuhoutumiseen tai pakottanut uuteen kalliiseen laitehankintaan.

Kaikki vastaajien hajumuistot eivät liittyneet suoraan laitteisiin. Monet muistelivat tietokonetyöskentelyyn kuuluneita oheistuoksuja, usein kahvia, tupakkaa ja pitsaa, joita kului pitkien peli- tai koodaussessioiden aikana. Joku mietiskeli jopa raikasta kevätpäivää ja luonnon tuoreita tuoksuja, jotka virvoittivat mielen koodaustauolla ikkunan avaamisen jälkeen.

Tietotekniikan käyttöympäristöt tuottivat nekin hajumuistumia. Joku mainitsi 60-luvun tietokonekeskukset ja niiden kuivan, tarkasti säädellyn ilmanalan, jossa ilman lämpötilassa tai kosteudessa ei saanut tapahtua turhia vaihteluita. Muuten herkkähipiäinen konejättiläinen olisi saattanut pahastua.

Huomattavasti useampi mainitsi oppilaitosten tietokoneluokat ja kotien pikkuruiset huoneet, joihin kaverit olivat kokoontuneet pelaamaan. Niiden tunkkainen ja ummehtunut ilma ei houkutellut. Kun koneet hohkasivat lämpöä, keskittyneet käyttäjät eivät huomanneet hikoilevansa – eivätkä tajunneet tunkkaisuutta. Mutta huoneeseen pyrkivä huomasi kontrastin ja saattoi jopa kääntyä takaisin, ellei sisäänmeno ollut välttämätöntä.

Laitteiden pienentyessä ja henkilökohtaistuessa hajut ovat saattaneet vähentyä. Eivät laitteet ehkä kärähdäkään niin usein kuin ennen. Tekniikka ei kuitenkaan ole hajutonta. Kumarru koneesi ääreen ja nuuhkaise. Jos mitään aistimusta tai edes muistoa ei ensimmäisellä sisäänhengityksellä tule mieleen, sulje silmäsi ja käytä vähän mielikuvitusta. Mitä teknisiä tuoksuja sinä tunnet ja muistat?