Tuote menee epäkuntoon yleensä pahimmalla mahdollisella hetkellä, jolloin koituva vahinko tai haitta on mahdollisimman suuri. Tai käyttämäsi tuote ei millään suostu toimimaan haluamallasi tavalla, vaikka teet mielestäsi kaiken oikein. Entä mitä ekologisuutta on, että esimerkiksi kodin laitteiden korjaaminen on nykyään niin kallista, että on halvempaa ostaa uusi.

Näitä sattuu, ja monen mielestä turhan usein. Ovatko tuotekehittäjät tyhmiä, kun eivät osaa suunnitella helppokäyttöisiä ja kestäviä tuotteita?

Moni kuluttaja ajattelee, että tuotteista ei tehdä niin hyviä kuin voitaisiin, vaan ne suunnitellaan tahallaan huonommiksi, jotta yritykset saavat lisää voittoa. Tätä todistaa se, että viimeistään takuuajan umpeuduttua tuote lakkaa toimimasta. Sanotaan, että kauppa perustuu petokseen – päteekö sama tuotekehitykseen?

Millainen on oivallinen ja täydellisyyttä hipova tuote? Meillä käyttäjillä on usein vahva mielipide tuotekehityksen lopputuloksesta tyyliin ”Mersu on parempi kuin Bemari” tai ”pc on parempi kuin mäkki”.

Asiakas, ostaja tai käyttäjä on kuitenkin harvoin perillä kaikesta, mikä tuotekehittäjää työssään ahdistaa. Siksi kuluttajan näkemykset siitä, miten tuotekehitystä pitäisi tehdä, ovat lähes hyödyttömiä.

Asiakas on kuningas ja päättää, onko tuote välttämätön tai hyödyllinen, ja onko se suhteellisesti paras muihin tarjokkaisiin verrattuna. Jos näin ei käy, tuotekehitys on epäonnistunut tai kilpailija on onnistunut paremmin. Myös oikea ajoitus tuotteen markkinoille tuonnissa voi ratkaista, saadaanko kehitykseen käytetyt rahat takaisin.

Yritykset pyrkivät tosissaan ymmärtämään käyttäjien todellisia ongelmia tai piileviä tarpeita. Tuotekehityksen kulku on myös yleensä järjestetty niin, että sen etenemistä voidaan johtaa ja valvoa.

Se on kuitenkin myös inhimillistä ja ihmisten välistä toimintaa, jossa vaikuttavat samat lainalaisuudet kuin joukkueurheilussa. Suurimmalla rahalla koottu tiimi ei välttämättä voita, jos yhteishenki säröilee.

Kehittäjää stressaa moni asia: teknologia on yhä monimutkaisempaa, resursseja ja aikaa on aina liian vähän, työhön liittyy suuria riskejä ja epävarmuuksia, myös epäreilua kilpailua esiintyy. Eikä koskaan tiedetä tarkkaan, mitä kilpailijat tekevät samaan aikaan.

Muotoilun, tekniikan ja liiketoiminnan ajatusmaailmat ja kieli ovat erilaisia. Kustannuspaine kuristaa ja luotettava testaaminen on pulmallista.

Suuri vaikeus liittyy myös tasapainon löytämiseen itseluottamuksen ja epävarmuuksien välillä.

Luja itseluottamus on välttämätön, kun synnytetään jotain radikaalia tai selätetään tuskallisen vaikeita ongelmia. Liika itseluottamus taas voi johtaa pelottavien riskien vähättelyyn ja totaaliseen epäonnistumiseen.

Tuotteista voisi tehdä ”ikuisia”. Sellainen tuote olisi kuitenkin liian kallis, painava, kömpelö, energiasyöppö ja ominaisuuksiltaan vanhentuva. Kuinka moni suostuisi vielä käyttämään hellalla lämmitettävää silitysrautaa, joka periaatteessa on ihan käyttökelpoinen?

Elämme yltäkylläisyydessä, sillä tavarat ovat käsittämättömän halpoja. Pesukoneen voi hankkia päivien – ei enää kuukausien – palkalla. Mutta suursarjoina valmistetut laitteet ovat niin halpoja, ettei niitä kannata korjata.

Tuotekehitys epäonnistuu joskus, tai aika usein. Useimmat mokat eivät koskaan pääse markkinoille. Joskus kuitenkin käy niin. Jos minun pitäisi valita epäonnistumisen syy edellä kuvailemistani, olisi valintani tyhmyys – tai inhimillinen vajavaisuus – ennemmin kuin petos.

Tyhmyys liittyy ennen kaikkea siihen, ettei tuotekehityksessä osata tai uskalleta kohdata epäonnistumisia riittävän varhain. ”Fail faster, succeed sooner” opetetaan Stanfordin yliopistossa. Vielä on tekemistä, että tämä periaate toimisi käytännössä.

Teollisuuden tuotekehityksen petokseen ja salaliittoon minun on vaikeampi uskoa.

Tuotekehitystyö ei ole erityisen hyvin palkattua, mutta eräs vaikeimmista. Työn todellinen motivaatio ja ilo syntyvät siitä, että voi nähdä oman kädenjälkensä, josta voi olla ylpeä.