Itsepetos, tuo elämää ylläpitävä voima!

Ihmisellä on taipumusta huijata itseään monissa asioissa. Enhän minä ole lihonut, vaatteeni ovat vain kutistuneet! Kyllähän kaverini tykkäisivät Facebook-päivityksistäni, jos Facebookin algoritmi ei vain piilottaisi niitä! Varmasti Facebook ja Google pitävät yksityisyydestäni hyvää huolta!

Paras lääke itsepetosta vastaan on kylmä fakta. Minulla ja vaimollani on jo useiden vuosien ajan ollut tapana koota perheemme menoja jaettuun Google Sheets -tiedostoon. Sinne kirjataan kuukausittain, kuinka paljon rahaa uppoaa esimerkiksi asuntolainaan, vaatteisiin, ruokaan, lääkkeisiin, vakuutuksiin, lasten harrastuksiin, satunnaisiin ja selittämättömiin menoihin, ja niin edelleen.

Äskettäin laskeskelin huvin vuoksi yhteen, kuinka paljon taulukon ”auto”-sarakkeelle on kertynyt viime vuosina menoja. On nimittäin helppoa pettää itseään ajattelemalla, että ei auto ylläpitäminen ole kovin kallista. Luvut olivat yllättäviä.

Ostimme nykyisen automme vuonna 2013. Kyseessä oli vuosimallin 2010 Peugeot 308 (älkää kysykö). Maksoimme autosta noin 16 000 euroa.

Seuraavien viiden vuoden aikana autolla on ajettu noin 100 000 kilometriä. Sitä on saanut viedä aika ajoin huoltoon. Mutta kuinka kalliiksi pikkuvikojen korjaaminen onkaan tullut? Google Sheets -taulukko kertoi totuuden. Auto-sarakkeen mukaan auton huoltoon on viiden vuoden aikana tuhrautunut 8 000 euroa. (Luvussa eivät ole mukana bensakulut.)

Auton hintaan on siis vuosien varrella korjausten ja huoltojen myötä napsahtanut puolet lisää. Mihin tuo raha on valunut? Osa on tietysti kuluja, joilta ei voi välttyä. Uudet kesä- ja talvirenkaat on pitänyt hankkia. Vetokoukun asentaminen autoon oli kallista.

Mutta sitten vuosien varrella autossa on ollut kaikenlaista muuta häikkää, minkä korjaamisesta on tullut isoja laskuja. Tänä talvena autosta ovat hajonneet ensin vesikotelo ja muutamaa päivää sen korjauksen jälkeen lämmityslaitteen kenno. Yksin niiden korjaaminen on maksanut yhteensä 1 500 euroa.

Takavuosien lämpimistä muistoista mieleen palaa esimerkiksi se kerta, kun auton akku teki lakon päivää ennen kesälomamatkalle lähtöä. Se piti kuulemma korjata aika nopeasti, jos välitän perherauhasta. Takalasin lämmitin on hajonnut kahdesti – tietysti kuukauden välein. Jopa panoraamakaton luukku on onnistunut hajoamaan. Nykyään kukaan ei saa koskea siihen: luukku on aina auki.

Korkeita kustannuksia selittää tietysti osin se, että olen mukavuudenhaluisuuttani vienyt auton usein merkkihuoltoon. Palvelu siellä on joskus nopeampaa ja varaosia saa varmemmin. Siitä huvista sitten joutuu maksamaan.

Kummasti tässä on alkanut lämmetä sille idealle, että seuraavan auton hankkisi käyttöön jollain kiinteällä kuukausihinnalla, johon huoltokulut kuuluvat mukaan. Se voi tuntua kalliilta, mutta kallista on maksaa näitä jatkuvia ikäviä yllätyksiäkin.

Toisaalta: sitähän sanotaan, että sähköautot yleistyvät pian ja ne vikaantuvat paljon vähemmän kuin nykyautot.

Niinpä niin, itsepetos on suloista.