Varoitus: tässä kirjoituksessa yksinkertaistan asioita ja kutsun erilaisia organisaatioita loisiksi. Tästä kirjoituksesta on vaikea löytää positiivista virettä. Positiivisuuteen ei ole aihetta.

No niin.

Voisiko joku välittää seuraavan viestin maan hallitukselle, Suomen Akatemialle, yliopistoille, tutkimusta rahoittaville säätiöille ja vaikka naapurin Teuvolle, jos Teuvoa sattuu kiinnostamaan:

Ihan kaikkea ei kannata trivialisoida, vaikka pölhöily saa oman toiminnan tuntumaan fiksulta ja peilin edessä tulee ylivoimainen olo.

Juha Sipilän johdolla hallitus on ryhtynyt painottamaan tutkimuksen vaikuttavuutta. Jos tutkimustulokselle ei ole nähtävissä kaupallista sovellusta viikon tai sanotaan nyt jonkun vuoden sisällä, sen rahoittaminen on hallituksen mielestä turhaa. Tieteellisen tutkimuksen tavoite on siis kaupallinen sovellus tai muu konkreettinen hyöty, joka pitää olla nähtävissä jo tutkimusta aloitettaessa.

Tuossa ajattelussa kulminoituu kaikki mahdollinen tieteen väärinymmärrys ja tahallinen tieteen vahingoittaminen.

Koska maan hallitus päättää siitä, paljonko Suomen Akatemia saa rahaa ja minkä verran yliopistoille annetaan, tiedeyhteisön päättäjät ovat kiltisti asettuneet karsinaan määkimään ja nyökyttelemään.

Tutkimuksen vaikuttavuus, jukoliste, he hokevat. Aatella, ettei ennen tultu aatelleeksi.

Tällainen vaikuttavuuspuhuri luo aina tilaisuuksia loisille. Parhaat heistä saavat maskeerattua itsensä stiiknafuulioiksi.

Yksi stiiknafuulia on Demos Helsinki, joka kutsuu itseään ajatushautomoksi. Se on uinut mukaan tiedemaailmaan ja tekee tiedeyhteisölle hommia. Vika ei ole Demos Helsingin. Vika on tiedeyhteisön, joka ostaa omituista ajattelua yhteistyökumppaneiltaan.

Olen sen verran reilu, että uskon Demoksen tekevän hyviäkin asioita, ehkä, mutta varma olen siitä, että ainakin se tuottaa tieteeseen liittyvää soopaa.

Lue vaikka tämä: Neljä kysymystä, joiden avulla tutkimuksesta tulee vaikuttavaa.

Olen lukenut tuon tekstin kymmeniä kertoja. Olen puhunut sen kirjoittajan kanssa puhelimessa. Olen varma, että hän on tosissaan ja vilpitön.

Harmittavasti en silti ole ymmärtänyt tuosta tekstistä mitään, vaikka sen alussa on oikein kuvakin jossa on kaksi mylpyrää ja niiden välissä kolme viivaa ja kaksi nuolta. Se kuva ei tarkoita mitään. Ei mitään.

Kuva: Demos Helsinki

Teksti ei tarkoita sen enempää. Demoksen mielestä tutkimuksen pitää olla vaikuttavaa ja vaikutus syntyy, kun hengataan oikeissa porukoissa ja rakennellaan viestintästrategioita. Nekin ovat tuon kirjoituksen perusteella vahvoja kandidaatteja stiiknafuulia-kerhoon.

Kukaan ei ole kertonut Demokselle, että tieteen tarkoitus on tuottaa tietoa. Nyt hoidan tuon puutteen pois: Tieteen tarkoitus on tuottaa tietoa.

Tieteen tarkoitus ei ole tuottaa Wikipedia-artikkeleita, vaikka Demos muuta väittääkin. Tieteen tarkoitus on tuottaa tietoa.

Tieteen tarkoitus ei ole tuottaa lehtijuttuja. Ne eivät ole tutkimuksen lopputuotteita, vaikka Demos muuta väittää. Tieteen tarkoitus on tuottaa tietoa.

Sekavan löpinän lopussa kirjoittaja toki vyöryttää kaiken vastuun tutkijoille ja toteaa, että ”Vaikka sidosryhmät tarjoavat tutkimusprosessiin täydentävää ymmärrystä ja osallistuvat ratkaisujen kehittämiseen, viime kädessä vastuu tutkimushankkeen tieteellisestä tasosta ja tuloksista on aina tutkijalla. Tutkijat tarjoavat laajempia ja vaihtoehtoisia näkökulmia yhdessä tunnistettuihin haasteisiin sekä lisäävät ymmärrystä ilmiöiden taustoista, kytköksistä ja laajemmista ajanjaksoista. Korkealaatuinen tiede on yhteiskunnallisesti vaikuttavan tutkimuksen edellytys.”

Vinkki Demokselle: perustutkimuksen ”haasteita” ei havaita yhdessä. Ei sidosryhmien kanssa keskustella siitä, millainen muutos saadaan aikaan selvittämällä aminohappoketjuja tai Higgsin bosonia. Niitä tutkitaan, jotta saataisiin lisää tietoa, joka lisää ymmärrystämme siitä ympäristöstä, missä elämme. Se on perustutkimuksen tarkoitus.

Soveltava tutkimus on jo eri asia, ja siihen Demoksen höpinöillä voi olla joku yhteys. Jonain päivänä keksin, mikä.

Soveltavan tutkimuksen ja perustutkimuksen ero on vain aikajänne. Perustutkimus muuttuu ehkä soveltavaksi joskus tulevaisuudessa, kun tietoa on tuotettu paljon, pitkään ja hartaasti. Jos perustutkimusta ei olisi, ei olisi soveltavaakaan. Ilmaan ei voi rakentaa perustuksia.

Se siitä. Ei ole Demoksen vika, että Suomen tiedeyhteisö on lähtenyt kiitoraviin hallituksen porkkanoiden perässä. Vika on hallituksen, joka ei erota tieteellistä tutkimusta kolmiloikasta.

Tiedeyhteisö on tosin ryhtynyt vastarintaankin. Se hakee kansalta tukea mukavan populistisella tavalla. Viestintätoimisto Kaskas Media on keksinyt hassun kilpailun, jolla haetaan Eskolle vaihtoehtoa. Kyse on siitä, että tutkimusten mukaan kansa luottaa tieteeseen, mutta suurin osa osaa nimetä vain yhden tutkijan. Hän on Esko Valtaoja.

Niinpä nyt on käynnissä julkisuuskampanja, jolla pyritään saamaan muitakin tutkijoita kansan suosikeiksi kuin karismaattinen tähtitieteen professori.

Jos tiedeyhteisö ja viestintätoimisto olisivat miettineet noin sekunnin, he olisivat keksineet, miksi Valtaoja on niin tunnettu ja muut eivät.

Minäpä kerron: Valtaoja puhuu asioista, joita me emme voi ymmärtää. Emme siis voi olla eri mieltäkään. Valtaoja puhuu isoista asioista, maailmankaikkeudesta ja semmoisesta. Sen lisäksi hän on hyvä esiintyjä, leppoisan oloinen heppu ja hänellä on tiedemiehen parta.

Kysykääpä, kuka on maailmassa tunnetuin tieteen tekijä. Stephen Hawking tietysti. Hänkin puhuu käsittämättömän isoja asioita ja on kauhean viisas ja sympaattinen. Hänen kirjojaan myydään miljoonia.

Minullakin on yksi. En ymmärtänyt sanaakaan.

Siksi Vaihtoehto Eskolle on hölmö kampanja. Siinä pyritään keinotekoisesti nostamaan julkisuuteen tutkijoita, jotta julkisuudessa olisi muitakin tutkijoita kuin Esko Valtaoja.

Me toimittajat olemme tietysti avainasemassa. Siksi kampanjassa penätään meiltä julkista lupausta, että etsisimme uusia tutkijoita haastateltavaksi.

Muiden puolesta en voi sanoa mitään, mutta itse en jakele lupauksia pölhökustaille. Ei jakele Tekniikan Maailmakaan. Me osaamme soittaa yliopiston viestintään, jos emme entuudestaan tunne tai tiedä sopivaa asiantuntijaa. Yliopiston viestintä tietää.

Mutta toki olen hengessä mukana: ehdotan Peppi Pitkätossua professoriksi. Hänen avullaan tiedeyhteisö saa julkisuutta. Pepin toiminta on aina vaikuttavaa ja aiheuttaa muutoksia. Peppi on myös ulkomaalainen. Se on kova sana nykyään tieteen maailmassa. Pepin hevonen asuu Pepin talossa. Sillä saa julkisuutta.

Ja tulee kuulkaa Wikipedia-artikkeleita.

Päivitys 12:53. Korjattu Higgsin bosonin kirjoitusasu. Päivitys 17.11. Lisätty maininta viestintätoimisto Kaskas Median nimestä.