Eilen keskiviikkona ilmestyi Tekniikan Maailma numero 07/18. Siinä on muiden muassa iso maastopyörävertailu. Testiryhmämme kävi Lanzarotella mukanaan seitsemän noin tuhannen euron hintaista maastopyörää. Aika isoja eroja oli pyörien välillä.

Lehden pääkirjoituksessa käsittelin sähköpyörille kaavailtua hankintatukea näin:

”Moni pyöräilijä harkitsee nyt sähköpyörän hankintaa. Ostamaan tuskin kukaan lähtee ennen kuin hallituksen tukipäätös on selvä.

On mahdollista, että 400 euron könttäsummasta luovutaan ja tuki maksetaan prosenttiosuutena pyörän hankintahinnasta.

Meille on tullut lukijoilta muutamakin sähköposti, joissa ihmetellään, miksi hallitus haluaa tukea sähköpyörien ostamista mutta vielä energiatehokkaammat peruspyörät jäävät ilman tukea.

Me emme tiedä syytä. On kuulemma mahdollista, että tukea laajennetaan koskemaan kaikkia polkupyöriä – tai sitten ei.”

Tuo pohdinta piti kutinsa vajaan vuorokauden. Tänään liikenne- ja viestintäministeriö ilmoitti, ettei hankintatuen valmistelua jatketa, koska hanke on herättänyt vastustusta.

Se on varmasti fiksu päätös, mutta kiistatta olen yllättynyt. En uskonut, että vastuuministeri Anne Bernerin pää painettaisiin santaan taas kerran. Hänhän sai ansaitusti huutia ideastaan autojen hankintaveron alentamiseksi.

Se tietysti olisi hienoa, että veroa alennettaisiin, mutta Bernerin malli oli katastrofaalinen. Siitä onneksi luovuttiin nopeasti.

Sähköpyörien hankintatuen merkitys olisi ollut paljon vähäisempi, mutta se ei tee valmistelutyöstä yhtään onnistuneempaa.

Huono idea joutikin hautaan.

Kevyitä multia.