Hollanti on pieni maa, jossa on 17 miljoonaa asukasta ja 18 miljoonaa polkupyörää. Ja sen huomaa, menipä mihin tahansa.

Pyöräily on sikäläiseen elämäntapaan oleellisesti kuuluva liikkumismuoto. Ja ensisijaisesti nimenomaan liikkumis- eikä kuntoilumuoto. Pyöräteillä on vilkasta, sillä ikään ja sukupuoleen katsomatta kansa kulkee polkien.

Keskimäärin jokainen hollantilainen ajaa vuodessa pyörällä yli 900 kilometriä. Eroja Suomeen on paitsi pyöräilijöiden määrässä, myös pyörien kunnossa ja kypärän käytössä.

Kahden päivän matkan aikana Amsterdamissa, Haagissa ja Houtenissa näkyi tasan yksi käyräsarvisella maantiepyörällä ajava henkilö. Melkein kaikki muut ajoivat vaihteettomalla, jo parhaat päivänsä nähneellä munamankelilla.

Eipä vaihteita toisaalta paljon kaipaakaan, kun korkeuserot koko maassa ovat ruokapöydän luokkaa. Kallis pyörä todennäköisesti myös varastettaisiin heti kun selkänsä kääntää.

Pyöräilykulttuurissa on olennainen ero Suomeen verrattuna. Kaikki lähtee pyöräilyn ottamisesta huomioon jo liikennesuunnittelussa.

Hollannissa on 37 000 kilometriä pyöräteitä. Pyöräreitit on jo 1990-luvun alkupuolelta lähtien pyritty erottamaan sekä autoliikenteestä että jalankulkijoista. Samoin vaaralliset kohtaamispaikat pyritään minimoimaan. Jos liikenneympäristössä on risteyskohtia, joissa on mahdollisuus törmätä suurella nopeudella, niin myös todennäköisesti joskus tapahtuu.

Kun pyöräilijöitä on paljon, pyörätiellä ei voi olla suuria nopeuseroja, mikä taas omalta osaltaan karsii pyrkivään tyyliin etenevät työmatkakiitäjät pois pyöräteiltä. On jokseenkin loogista, että jos pyörällä ajaa samaa nopeutta kuin autot, silloin kannattaa ajaa autojen seassa. Hollannin lainsäädäntöä on nyt myös muutettu niin, että 45 km/h kulkevat nopeat sähköpyörät eivät enää saa ajaa pyöräteillä.

Pyöräilyä suosivan liikennesuunnittelun malliesimerkki on Houtenin pikkukaupunki, joka on kasvaessaan päästy suunnittelemaan tavallaan tyhjästä. Laajassa pyörätieverkostossa on jopa värikoodattuja reittejä metrolinjojen tapaan. Tolppiin liimattuja värimerkintöjä seuraamalla pääsee helposti paikasta toiseen.

Myös pihakatujen logiikalla toimivat pyöräkadut ovat laajentuneet Houtenista muualle Hollantiin. Niillä saa ajaa myös autolla, mutta pyöräilijöiden ehdolla.

Miltä sitten näyttää liikenneturvallisuus?

Parin viime vuoden kehitys ei näytä hyvältä, sillä pitkään laskenut liikennekuolemien määrä on kääntynyt kasvuun. Vakavien loukkaantumisten määrä taas on kasvanut selvästi vuodesta 2006 lähtien. Pyöräilijöiden osuus kuolleista on pysynyt ennallaan, mutta ikääntyvä väestö ja sähköpyörien lisääntyminen tuovat haasteita.

Pyörällä tehtyihin matkoihin suhteutettuna Hollanti on kuitenkin turvallinen maa. Hitaat nopeudet ja hyvän näkyvyyden takaava pystyajoasento varmasti vähentävät onnettomuusriskiä.

Suuri pyöräilijöiden määrä johtaa myös uudenlaisiin ongelmiin. Hollannissa valmistellaan lainsäädäntöä, joka rajoittaisi puhelimen käyttöä pyörällä ajaessa. Tällä hetkellä arviolta kaksi viidestä pyöräilijästä käyttää puhelinta ajaessaan. Tankojuoppoudelle on jo olemassa 0,5 promillen raja, joskaan poliisi ei vielä pyöräteille ole puhallusratsioita pystyttänyt.

Kypärän käytön suhteen linja puolestaan on mielenkiintoinen. Edes paikallinen Liikenneturva ei varsinaisesti pyri edistämään pyöräilykypärän käyttöä. Alussa mainittu maantiepyöräilijä oli myös ainoa paikallinen, joka tuli vastaan kypärä päässään.

Suurimmalla osalla lastenistuimessa kulkevista naperoistakaan ei näkynyt koleahkosta lokakuisesta säästä huolimatta edes pipoa, kypärästä puhumattakaan. Suomessa vastaavan kuljetuksen näkeminen todennäköisesti johtaisi ilmoitukseen lastensuojelulle.

Hollantilaiset vetoavat siihen, että kypäräpakko vähentäisi pyöräilyä, millä taas olisi enemmän kielteisiä vaikutuksia kansanterveyteen kuin kypärän käyttämättömyydellä. Tätä tukeva tieteellinen näyttö tosin on melko ohutta, eikä varmasti puolusta sitä, miksi kyyditettävillä lapsillakaan ei ole kypärää.

Mutta hollantilaiset tekevät kuten haluavat. Jos pyöräilykypäräpolitiikka unohdetaan, olisi Suomella paljon opittavaa Hollannista pyöräilymaana.