Hävettää kertoa tätä, mutta teen sen kuitenkin kollegani Robert Koistisen Oho-kolumnien kannustamana: olen onneton tuulilasin pyyhkijänsulkien vaihtaja.

Asia konkretisoitui jälleen viikonlopppuna, kun lainasin tuttavani autoa ja vastapalvelukseksi lupauduin uusimaan pyyhkimisensä päähän tulleet pyyhkijänsulat.

Ennen varsinaista vaihto-operaatiota ne oli hankittava.

Tutulta ja turvalliselta lähihuoltamolta löytyi melko kattava valikoima, mutta ei oikean version valinnassa auttavaa tyyppikirjaa. Manasin pienessä mielessäni huoltamoiden muuttumista hodarikojuiksi ja päätin delegoida sulkien etsimisen henkilökunnalle.

Päätös osoittautui oikeaksi ja osoitti vain jämähtämiseni paperilta kahiseviin rutiineihin. Ystävällinen myyjä johdatti happaman asiakkaansa ulko-oven lähistölle sijoitetun kosketusnäytön äärelle ja tiedusteli autoni rekisterinumeroa.

Joillakin huoltoasemilla on nykyään verkkopalvelu, josta voi hakea tietoa tarvikkeista ja varaosista joko rekisterinumerolla tai auton mallitiedoilla. Tarjolle tuli parikin vaihtoehtoa. Hiukan lisävaivaa koitui takalasin pyyhkijänsulasta, joka piti hakea toiselta lähistön asemalta. Tämäkin tieto löytyi palvelusta.

Hankintaprojektin päätettyä onnellisesti oli aika käydä toimeen.

Toimenpidehän on todella yksinkertainen: napsautat vanhan sulan kiinnityspaloineen irti pyyhkijänvarren koukusta ja pujotat sen pois. Uusi sulka menee paikallaan päinvastaisessa järjestyksessä.

Yksinkertaisuuteen liittyy toisinaan kuitenkin yllättäviä toimintaa monimutkaistavia muuttujia. Tällä kertaa haasteelliseksi osoittautui se, että uusissa tuulilasin pyyhkijänsulissa oli erilainen kiinnitysmekanismi kuin vaihdettavissa. Mallatessani niitä aloin vahvasti epäillä sittenkin hankkineeni vääränlaiset sulat.

Kääntelin, asettelin ja pujottelin uutta pyyhkijänsulkaa kaikkiin mahdollisiin ja mahdottomiin asentoihin, mutta kiinnityspala ei sitten millään osunut/mahtunut/loksahtanut koukkuun.

En kuitenkaan halunnut antaa periksi, sillä tokihan mies nyt tämän verran osaa autoaan huoltaa. Pakkasen kohmettaessa sormia ja epätoivon alkaessa kalvaa mieltä oli kuitenkin pakko nöyrtyä: katsoin asennusohjeita pakkauksesta.

Ratkaisu löytyi kolmen sinänsä melko epäselvän kuvan sarjasta. Kiinnitysosassa oli ikään kuin pieni kansi, joka piti ensin avata. Sen jälkeen sain pyyhkijänsulan kitkutettua koukkuun ja suljin kannen, joka lukitsi sulan paikallaan.

Ehdin jo huokaista helpotuksesta, mutta onnistuin sähläämään vielä toisenkin sulan kanssa. Kiinnitys sujui mallikkaasti ja nopeasti – lopputulos vain ontui.

En vieläkään tiedä miten, mutta jolloin kumman ilveellä olin pujottanut sulan niin, että suunnilleen puolet pyyhkimispinnasta osui (melkein) tuulilasiin ja puolet haroi ilmaa.

Tässä vaiheessa lumettoman pimeä talvi ei haitannut yhtään. Hyppäsin autoon ennen kuin kukaan näkisi räpellykseni ja kaasutin syrjäisemmällä parkkipaikalle viimeistelemään asennuksen. Voi olla, että ensi kerralla ulkoistan muutakin kuin valintaprosessin…