Vuodesta 1980 lähtien olemme Tekniikan Maailmassa tehneet autojen talvivertailuja. Pitkään niin sanottu iso talvitesti tehtiin joka toinen vuosi, ja mukana oli yleensä parikymmentä merkittävää automallia. Vuonna 1990 teimme ennätyksen, kun mukana oli peräti 36 autoa: 12 taka-, 12 etu- ja 12 nelivetoista. Joka toinen vuosi vuorossa oli hieman pienempi ryhmä, ja autoilla saatettiin tehdä myös kesäolosuhteiden testejä esimerkiksi ajamalla ne Keski-Eurooppaan.

Vuodesta 2005 lähtien testiin on kutsuttu kaikki edellisen vuoden aikana esitellyt, Suomen markkinoilla myytävät automallit, samaan tapaan kuin Vuoden Auto -valinnassa tehdään. Vuoden Talviauto -palkinto on jaettu voittajamerkin edustajalle Geneven autonäyttelyssä.

TM:n autotoimituksen tammikuun ohjelmaan on siis pian 40 vuoden ajan kuulunut merkittävä rupeama talvitestausta, ensin Nilsiän, sitten Rovaniemen ja jo pitkään Ivalon alueella.

Onko tässä talvitestauksessa sitten mitään muuta järkeä kuin näyttävän lehtijutun synnyttäminen?

Ainakaan taloudellisesti sitä on vaikea perustella, sillä ison testin tekeminen myös maksaa paljon. Pelkästään 15-henkisen testimiehistön majoittaminen Lapissa parin viikon ajan on merkittävä kustannus. Eikä autojen kylmäpäästö- ja kulutusmittaukset tekevä VTT:kään tunnetusti harrasta hyväntekeväisyyttä.

Tavallaan TM:n talvitestiä voi verrata moottoriurheiluun. Olen kysynyt aika monelta ison autovalmistajan pääjohtajalta, miten vaikkapa Formula 1:een tai rallin MM-sarjaan osallistumista voidaan perustella taloudellisesti, ja miten siinä menestymistä (tai menestymättä jäämistä) voi mitata vaikkapa automyynnillä. Vastaus on yleensä ollut monisanainen, mutta sen sisältö on aina sama: Ei mitenkään. Tunteella siis mennään.

TM:n talvitestin vaikutus lehden irtonumeromyyntiin tai netin kävijämääriin on toki jotenkin mitattavissa, mutta vaikutusta tilausmääriin, lukijoiden tyytyväisyyteen tai mielikuviin on jo hankalampi mitata. Suora palaute testistä on sekin yleensä aika yksipuolista.

Varma tapa saada palautetta on tehdä jokin virhe. Laaduntarkkailun viimeinen vaihe on aina lukijoilla. Vaikka yritämme olla huolellisia ja kaikki tulokset, taulukot ja tekstit tarkistetaan moneen kertaan, niin virheitä aina joskus jää mukaan. Oikaisemme ne ja yritämme ottaa opiksemme.

Palautetta tulee usein myös siitä, että testaamme yleensä kaksivetoisia autoja, vaikka vain nelivetoiset ovat kunnon talviautoja. Monesti myös autojen varustus, jokin mittausmenetelmä tai koejärjestely on ollut lukijan mielestä pielessä. Nämäkin tietysti pohdimme ja perustelemme, ellemme sitä ole itse testin yhteydessä onnistuneet tekemään, ja kehitämme menetelmiä palautteen pohjalta. Suomalaiseen tyyliin positiiviseksi palauteeksi voi lukea sen, ettei palautetta tule.

Todennäköisesti eniten palautetta kuitenkin saisimme, jos jonain vuonna jättäisimme talvitestin tekemättä, tai tekisimme sen jotenkin typistettynä. Päätös olisi varmasti helppo perustella taloudellisiin seikkoihin vedoten, mutta talvitesti on niin olennainen osa Tekniikan Maailmaa ja sen sielua, että moista päästöstä tuskin on näköpiirissä.

Talvitesti on myös Tekniikan Maailman käyntikortti maailmalle. Testi käännetään kokonaisuudessaan englanniksi ja toimitetaan testissä mukana olleille autovalmistajille. Joka toinen vuosi on ollut tapana myös järjestää vierailutilaisuus, johon autojen maahantuojien ja valmistajien edustajat pääsevät osallistumaan. Mukana on vuosien varrella ollut kymmeniä ellei satoja päättäjiä autotehtailta, niin tuotekehitys-, testaus- kuin PR-osastoilta.

Poikkeuksetta kaikki vierailijat ovat olleet vaikuttuneita siitä tasosta, jolla jokin lehti Pohjolan perukoilla talvitestejä tekee. Uskottavuus autovalmistajien silmissä on yksi edellytys TM:n arvostukselle ja olemassaololle.

Meille testin tekijöille paras osoitus tästä on, jos jonkin autotehtaan tuotekehitysinsinööri tunnustaa oppineensa uusia asioita vierailtuaan testissä tai luettuaan testiartikkelin. Vaikka muutokset ovat yleensä hitaita, TM:n testit ovat kiistatta vaikuttaneet autojen ominaisuuksiin. Esimerkiksi useat valmistajat ovat kehittäneet autojen ajovaloja TM:n valomittaustulosten vuoksi.

Viimeisin esimerkki tuli pari viikkoa sitten Barcelonassa, kun olin ennakkotutustumassa uuteen Kia Ceediin. Viime vuonna talvitestissä vieraillut Kian Motors Europen tuotepäällikkö Alper Celik kertoi tajunneensa Lapissa, miten tärkeää on, että lumikelissä ajettaessa myös takavalot palaisivat huomiovalojen kanssa. Hän vei asian tuotekehitysosastolle, ja nyt uudessa Ceed-sukupolvessa takavalot palavat.

Celik sanoi myös yllättyneensä siitä, miten vaihtelevasti automaattiset hätäjarrutusjärjestelmät toimivat talviolosuhteissa, ja myös tähän Kia lupaa kiinnittää entistä enemmän huomiota.

Niin kauan kuin itselläni on vaikutusvaltaa Tekniikan Maailman sisältöön, jatkamme talvitestausta. Jatkamme sitä ainakin niin kauan kuin kaikki uudet automallit ovat viiden lumihiutaleen arvoisia talviautoja – eikä siitä näytä olevan pelkoa lähiaikoina.

Keskiviikkona 21. helmikuuta nimittäin paljastuu TM Talviauto 2018, ja se saa testin 14 autosta ainoana viisi lumihiutaletta, tosin niukimmalla mahdollisella erolla kakkoseksi tulleisiin.

Niin, ja palaute on edelleen erittäin tervetullutta. Sen antamiseen vielä lyhyt ohje: Lue ensin testi läpi, ja anna kriittinen ja korjaava palaute mielellään asiallisesti ja perustellusti.

Kehuja ei edelleenkään kannata lähetellä, sillä niitä emme ole tottuneet ottamaan vastaan.