Mitä yhteistä on roboteilla ja hyönteisillä? Molemmat liikkuvat jäykästi ja tuntuvat kovan kuorensa sisällä noudattavan omia, meille vieraita lakejaan.

Koska hyönteiset ovat ilmeettömiä, niille on helppo kuvitella ominaisuuksia, jotka viittaavat tunteettomuuteen. Jättikokoisiksi kasvaneet tappajaötökät ovat elokuvien vakiokalustoa. Niitä joko juostaan karkuun tai ne yritetään tuhota. Niiden kanssa ei neuvotella.

Hyönteisillä on hämmästyttäviä parviominaisuuksia. Esimerkiksi muurahaiset toimivat ryhmässä lähes älykkään olennon tapaan, kun ne suunnittelevat ja toteuttavat työnjakoa ruoan keruussa, rakennustöissä ja keinoissa säästää energiaa ja pitää yhteisöä koossa.

Muurahaiset soveltuvat myös ruoaksi. Ajatus hyönteisten syömisestä on ainakin monille meille eurooppalaisille vastenmielinen, vaikka muualla niitä popsitaan yleisesti. Kyseessä on pelkkä tottumus. Hyönteiset ovat vähärasvaisia ja terveellisiä.

Lastensadun muurahaisella ja heinäsirkalla on ainakin se yhteinen ominaisuus, että molemmat kelpaavat hyvin ravinnoksi.

Kun hyönteisruokakeskustelussa mainitaan sana ”hyönteisten oikeudet”, se tuntuu ehkä vähän liioittelulta. Possujen ja lehmien hyvinvoinnista puhutaan tuottajapiireissäkin, mutta heinäsirkan ihmisoikeudet? Jopa kasveilla on havaittu jonkinlaista aistitoimintaa ja kommunikaatiota, ja ovathan ne mitä suurimmassa määrin eläviä. Mutta jotain meidän pitää syödä.

On nostettu esiin, pitäisikö robottien kehittyessä älykkäämmiksi niidenkin oikeuksiin kiinnittää huomiota. Roboteilla on velvollisuuksia, joten pitäisikö olla oikeuksia? Jos minulta kysytään, vastaus on ei. Nehän ovat koneita. Asiasta voi olla ja ollaankin monta mieltä.

Robotit, hyönteiset ja ihmiset pörräsivät mielessäni, kun olin katsomassa Helsingissä Ryhmäteatterissa näytelmää Muodonmuutos. Franz Kafkan novelliin löyhästi perustuva näytelmä kertoo vakuutusvirkailijasta, joka muuttuu yllättäen ”syöpäläiseksi”, tarkemmin sanoen torakaksi. Hän menettää työnsä ja kohtaa syrjäytyneen ihmisen – tai siis torakan – arjen, joka ei ole herkkua. Torakoiksi alkaa vähitellen muuttua muukin ihmiskunta, mistä seuraa monenlaisia ongelmia.

Ruandan sisällissodassa hutut nimittivät tutsiväestöä torakoiksi, jotka piti hävittää. Aika pitkälle siinä päästiinkin.

Vaikuttaa hyvältä idealta, että ei pidetä ketään torakoina, kunnioitetaan ihmisten oikeuksia, ja kohdellaan muitakin luontokappaleita asiallisesti. Hyönteisiä saa syödä. Palataan niihin robotteihin sitten joskus.