Kertaus on osaamisen äiti. Se pätee myös liikenteessä ja auton kuljettamisessa. Linja-auton kuljettajalle asioiden palauttaminen mieleen on erityisen tärkeää. Lasti on useimmiten todella arvokas. Yksi tapa huolehtia omistaan on Mercedes-Benzin.

Kookasta turistibussia ajaessaan tuntee hallitsemisen iloa. Henkilöautoahan nyt ajaa kuka tahansa. Mutta bussissa on massaa ja ulottuvuuksia. Sen kuljettaminen on erikoismiehen työtä. Vääntöä riittää ja kuljettajan paikan ergonomia on kohdallaan. Hallintalaitteet ovat hyvin käsillä ja keveitä käyttää. Ajamiseen liittyvän informaation välitys pelaa esimerkillisesti. Näkyvyys on ensiluokkainen, myös kookkaan auton sivuille, sillä peilit tai paremminkin peilijärjestelmät ovat sekä näyttävät että näyttävät. Kuljettajan paikalla on mukavaa.

Kaikki hyvin olosuhteita myöten. Paitsi että tällä kerralla tarkoitus on saattaa bussi hankaliin tilanteisiin ja sitten pyrkiä hallitsemaan sitä. Ei ole aivan arkipäivää, kun 18 tonnin bussin peräpää lähtee luistoon. ”Konsti mi auttavi ain” pätee tässäkin tilanteessa. Haltuunotto tapahtuu vastaohjauksella. Pienet ohjauspyörän liikkeet riittävät. Outoa henkilöautoihin verrattuna on se, että tunto tapahtumiin puuttuu lähes tyystin. Alusta ja ohjaus viestivät kaiken varsin pehmeästi ja eleettömästi. Bussin massa, koko ja mitat ovat toista luokkaa kuin henkilöauton. Niinpä liikkeetkin ovat selvästi hitaampia ja aikaa korjaukseen on hyvin. Kaiken on silti tapahduttava ajoissa ja korjauksen on parasta olla oikea.

Mercedes-Benz Omnibusse on järjestänyt turvallisuuden tehostamiseen tähtäävää koulutusta asiakkaittensa kuljettajille seitsemän vuotta. Bussilla ajetaan ja jarrutetaan märällä ja kuivalla radalla, jotta sen käytös ääritilanteissa tulisi tutuksi. Tietysti ajamista ja siihen vaikuttavia tekijöitä käsitellään myös teoreettisesti. Opiskellaan kitkavoimia, tutustutaan ajonopeuden ja jarrutusmatkan suhteeseen, perehdytään linja-autojen ABS- ja ASR-järjestelmiin. Lainsäädäntöäkään ei ole unohdettu ja luentosaleissa puhutaan myös aktiivisesta ja passiivisesta turvallisuudesta. Tehdasvierailu on osa koulutusohjelmaa.

Bussikoulun penkillä on vuoden 2000 loppuun mennessä istunut yli 2000 kuljettajaa. Eräänlaiseksi motoksi on muodostunut: ”Tärkeintä on muistaa, että hyvä bussinkuljettaja ei koskaan joudukaan vaaratilanteisiin.” Ajatuksen voisi ja oikeastaan pitäisikin laajentaa koskemaan kaikkien ajoneuvojen kaikkia kuljettajia.

(Tiivistelmä Hannu Lindellin artikkelista TM 1/2001, s. 48-49)