Keväällä kerroin länsihelsinkiläisen koulun väistötiloista, jossa koululaiset joutuivat opiskelemaan remontin keskellä. Toivoimme, että remontti valmistuisi kesän aikana, kuten oli suunniteltu. Näin ei käynyt.

Remontti viivästyi, sillä tutkittaessa kosteusvauriot osoittautuivat oletettua suuremmiksi. Tästä huolimatta oppilaat aloittivat syyslukukauden edelleen remontin keskellä. Saimme kuulla, että remontti jatkuisi vuoden loppuun.

Soitin tekniselle isännöitsijälle koulun alettua ja kysyin remontin ja tilan terveydellisistä uhkista. Hän ei osannut kommentoida asiaa sillä hetkellä, mutta lupasi palata asiaan. Useampi vanhempi olivat yhteydessä isännöitsijään, kaupungin sisäilma-asiantuntijaan ja rehtoriin, sillä osa lapsista oli oireillut remontoitavissa tiloissa.

Pari päivää myöhemmin kaupunki tiedotti, että opetus siirretään toiseen väistötilaan.

Vaikka lopputulos oli lasten ja henkilökunnan kannalta hyvä, prosessi tuntuu kummalliselta. Missään vaiheessa ei järjestetty tiedotustilaisuutta, jossa vanhemmilla olisi mahdollisuus kysyä tarkemmin remontin kulusta ja kosteusvaurion laajuudesta. Tätä ei järjestetty myöskään päärakennuksen peruskorjauksesta.

Kaupungin ja rehtorin yhteiset tiedotteet olivat niukkoja. Tietoa sai, mutta sitä piti osata erikseen pyytää. Rakennuksen todellinen tila selvisi vasta, kun jaksoi lukea kuntotutkimusraportit tarkkaan läpi. Koulun nettisivuilta ei edelleenkään löydy mitään remonttiin liittyvää tietoa.

Kaikki tämä ihmetyttää kovasti. Tieto kulkee nihkeästi, ja vanhemman pitää jaksaa olla aktiivinen tiedonhankinnassa.

Koulumme ei ole ainoa. Eniten tässä ihmetyttää kuitenkin se, miksi niin monet Helsingin koulurakennukset ovat niin huonossa kunnossa. Eikö kaupunki ole budjetoinut korjauksiin rahaa, vai puuttuuko tahtoa laittaa asiat kuntoon?

Yhteiskuntatieteiden tohtori Pia Lundbom on tutkinut laajasti kaupungin asiakirjoja selvittääkseen, mistä johtuu tämä Helsingin koulujen rapistuva tila.

Lundbom havaitsi asiakirjoista kiinnostavan asian: Vuosien 2000–2017 arviointikertomuksissa on useita mainintoja käyttämättä jääneistä investointimäärärahoista. Esimerkiksi vuoden 2007 arviointikertomuksessa todetaan:

“Kiinteistölautakunnan käyttöön varatuista talonrakennuksen ja korjausrakentaminen määrärahoista on jäänyt viime vuosina käyttämättä huomattava osa. Kaupunginhallituksen tulee huolehtia siitä, että investointien toteutumisen esteenä ei ole kaupungin organisaatiosta tai hallintokuntien välisestä työnjaosta johtuvia ongelmia”.

Lisäksi vuonna 2013 käyttämättä jääneiden määrärahojen osuus alkoi jopa kasvaa (sivu 34 kaavio).

Miten on mahdollista, että määrärahoja on jäänyt käyttämättä korjausrakentamiseen yhä enenevässä määrin?

Vaikka budjettia ei ole käytetty, korjausmäärärahan niukkuutta valitetaan. Näin perustellaan siirtyminen pienempiin osakorjauksiin. Ongelman laajuuden vuoksi rahaa ei varmaankaan ole riittävästi. Se ei mitenkään selitä sitä, miksi osa rahoista jää käyttämättä.

Vuoden 2014 arviointikertomus antaa viitettä perimmäisestä syystä: “Tähän mennessä kaupungin vakanssi- ja täyttölupamenettely sekä tilakeskuksen sisäinen resurssitarpeiden priorisointi eivät ole mahdollistaneet sisäilma-asiantuntijaresurssien merkittävää lisäämistä.”

Tämä tarkoittaa, että pätevän henkilökunnan rekrytointi on vaikeaa kaupungin palkkatasolla nykyisessä rakentamisen korkeasuhdanteessa. Samaan hengenvetoon todetaan kuitenkin, että ”teknisen alan sopimuksen mahdollistamaa liikkumavaraa ei ole käytetty kuin osittain”.

Palkkaongelmaan ei ole tartuttu, vaikka se nähtiin ja ratkaisukin oli keksitty. Vuoden 2017 arviointikertomuksessa todetaan jälleen, että ”kaupungin palkkakilpailukykyä rakennuttamistehtävissä on tarpeen parantaa”.

Korjausrakentamisen budjettiakaan ei saatu täytettyä vuonna 2017 ja investointimäärärahoja jäi käyttämättä. ”Investointien toteumaprosentti oli erityisen alhainen vuosina 2013−2015.”

Tässä ei voi kuin ihmetellä Pia Lundbomia seuraten, miksi palkkatasoa ei ole saatu korjattua ja miksi määrärahoja jää käyttämättä vuosi toisensa jälkeen. Missä on ongelman todellinen ydin? Se ei selviä kaupungin virallisista asiakirjoista. Samalla korjausvelka kasvaa ja koululaiset kärsivät päätöksenteon hitaudesta.

Milloin syy selviää ja asiassa päästään eteenpäin? Tämä kiinnostaisi veronmaksajana ja kolmen koululaisen vanhempana.