Astronautit Neil Armstrong ja Edwin ”Buzz” Aldrin laskeutuivat Kuun pinnalle 20. heinäkuuta 1969.

Heidän ensimmäinen tehtävänsä oli kerätä näytteitä Kuun pinnasta sen varalta, että kuukävely jouduttaisiin keskeyttämään ennen aikojaan.

Neljä päivää myöhemmin astronautit palasivat Maahan mukanaan 22 kiloa kuunäytteitä. Yhdysvaltain presidentti Richard Nixon halusi juhlistaa historiallista saavutusta antamalla pienen palan Kuuta 135:lle maailman valtionpäämiehelle ja kaikille Yhdysvaltain osavaltioille.

Seuraavana vuonna Apollo 12 -astronautit kiersivät ympäri maailman jakamassa pienikokoista puhujanpönttöä muistuttavia muistoesineitä. Kukin niistä sisälsi neljä akryylipalloon kapseloitua, riisinjyvän kokoista kuukiveä. Puista podiumia koristi myös lahjan vastaanottaneen valtion avaruudessa käynyt lippu.

Presidentti Urho Kekkonen vastaanotti Suomen kansalle osoitetut ”hyvän tahdon kuukivet” 27. helmikuuta 1970.

”Valtionne lippu vietiin Kuuhun ja takaisin Apollo 11:n mukana, ja tämä palanen Kuun pintaa tuotiin Maahan ensimmäisen miehitetyn kuulennon miehistön toimesta”, podiumin jalkaan kiinnitetyssä plakaatissa lukee.

Apollo 11 -muistotaulussa on neljä kuukiveä. Niiden yhteispaino on 0,05 grammaa. Presidentti Kekkosen vastaanottama lahja on tallessa Tamminiemen museossa. (Joonas Gustavsson / Kansallismuseo / Tamminiemi)

Täysin hyväntahtoiset eivät Nixon motiivit olleet, sillä kiertue oli samalla oiva tapa näyttää pitkää nenää kilpajuoksussa tappion kokeneelle Neuvostoliitolle.

Kekkonen otti astronautit vastaan vielä toisen kerran vuonna 1973. Seitsemännellätoista ja viimeisellä Apollo-lennolla astronautit poimivat mukaansa kolmen kilon painoisen lohkareen, joka lohkottiin jälleen pieniksi palasiksi lahjaksi maapallon kansoille.

Apollo 11 -lennon kuukivilahjoja valmistettiin kaikkiaan noin 250 kappaletta. Apollo 17 -muistolaattoja otaksuttavasti saman verran.

Lähikuva Illinoisin osavaltiolle annetusta Apollo 17 -kuukivestä. (the Illinois State Museum)

Merkittävän osa näistä lahjoista on nykyään kateissa. Muistolaatat ovat kulkeutuneet entisten päättäjien yksityisiin kokoelmiin, heidän perheenjäsenilleen, vääriin käsiin – tai yksinkertaisesti unohtuneet varastoihin.

Vuosituhannen vaihteessa neljäkymmentä Yhdysvaltain osavaltioille annetusta viidestäkymmenestä Apollo 11 -podiumista oli kateissa.

Nasan entinen tutkija Joseph Gutheinz on yksi harvoista kuukivien paikantamisessa kunnostautuneista avaruushistorioitsijoista.

Ensi heinäkuussa tulee kuluneeksi tasan 50 vuotta ensimmäisestä kuukosketuksesta, ja Gutheinzin suuri haave on, että kaikkien viidenkymmenen Yhdysvaltain osavaltion Apollo 11 -podiumin sijainti olisi siihen mennessä selvillä.

Gutheinz kertoo Phys.org-sivustolle onnistuneensa paikantamaan niistä 48. Viimeisimpänä kysymysmerkki pyyhittiin Louisianan ja Utahin osavaltioiden kohdalta, sillä niille myönnettyjen lahjojen sijainti selvisi kesän aikana.

Vain New Yorkin ja Delawaren kuukivien sijainti on enää mysteeri.

Apollo-lennoilla Maahan tuotiin yhteensä 382 kiloa kuunäytteitä. Vaikka muistoesineisiin on mennyt niistä vain hyvin pieni osa, on uskomatonta, kuinka huolimattomasti näytteitä on kohdeltu.

Tosin vielä 1970-luvulla kukaan tuskin olisi uskonut, että olemme vielä puoli vuosisataa myöhemmin riippuvaisia Apollo-ohjelmassa kerätyistä näytteistä.

”Ajattelimme tuolloin, että palaisimme Kuuhun tuon tuostakin”, Gutheinz toteaa.

Apollo 17 kuukivinäyte on kerätty Kuun Taurus-Littrowin laaksosta. Geologisen tutkimuskeskuksen analyysissa selvisi, että 3,8 miljardia vuotta vanha näyte on oliviinibasalttia. Samaa kivilajia löytyy myös Maasta Kanariansaarilta ja Islannista. (Kari Kinnunen)

Suomi on on yksi harvoista lahjan saaneista valtioista, joka on pitänyt lahjatauluistaan hyvää huolta.

Apollo 11 -lennon kuukivet ovat varastossa Tamminiemen museossa Helsingin Meilahdessa ja Apollo 17 -kuukivet ovat olleet esillä Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) kivimuseossa, kertoo kiviä vuosituhannen vaihteessa analysoinut GTK:n erikoistutkija Kari Kinnunen Tekniikan Maailmalle.

”Apollo 17 -kuukivitaulu on tällä hetkellä varastossa GTK:n muuton vuoksi, mutta se asetetaan jälleen esille uusissa tiloissa Espoon Otaniemessä – todennäköisesti joulukuussa.”

1990-luvulla Suomenkaan lahjataulujen kohtalosta ei maailmalla tiedetty, jo eläkkeelle jäänyt Kinnunen kertoo. Nyt tiedetään, sillä hän lähetti kuvat ja tiedot taulusta Amerikkaan, jossa niistä pidetään kirjaa.

Kuukivilahjojen huolimaton kohtelu on tehnyt niistä otollisia kohteita varkaille. Aidoista kuukivistä voidaan maksaa verkon pimeissä huutokaupoissa seitsemännumeroisia summia.

Apollo-ohjelman lisäksi Kuusta on kerätty näytteitä vain Neuvostoliiton Luna-ohjelmassa. Näiden lisäksi kuukiviä on tullut maahan vain luonnollisia reittejä pitkin meteoriitteina.

Alankomaiden ”kuukivi” paljastui kivettyneeksi puuksi  – Tapaus oli malliesimerkki rikkinäisestä puhelimesta

⬛ Apollo-ohjelmaan ja Kuussa käymiseen liittyy paljon epäluuloja. Yhdeksi todisteeksi siitä, että ihminen ei ole koskaan astunut Kuun pinnalle, nostetaan usein Alankomaiden kansallismuseo Rijksmuseumissa esillä ollut kuukivinäyte, joka paljastui vuonna 2009 kivettyneeksi puuksi.

Tapauksesta uutisoitiin maailmanlaajuisesti. ”Neil Armstrongin ja Buzz Aldrinin Alankomaille lahjoittama kuukivi on väärennös”, kuului esimerkiksi arvostetun The Telegraphin otsikko.

Alankomaat on yksi niistä harvoista maista, jossa molemmat Apollo-lentojen kuukivinäytteet ovat tallessa. (Museum Boerhaave Leiden)

Todellisuudella Nasalla tai astronauteilla ei ollut 89 gramman painoisen ”väärennöksen” kanssa mitään tekemistä, mutta tapauksesta uutisoineet toimittajat eivät tienneet sen paremmin. Vaikka jo se, että näyte painaa yhtä paljon kuin muut hyvän tahdon kuukivet yhteensä, on punainen lippu.

On kuitenkin helppo ymmärtää, miten näin pääsi käymään. Kivettyneeksi puuksi paljastuneen ”kuukiven” ja hyvän tahdon kuukivien välillä on päällekkäisyyksiä, jotka johtavat helposti harhaan.

”Kuukiven” (tai puukiven) lahjoitti Alankomaiden entiselle pääministeri William Dreesille Yhdysvaltain suurlähettiläs J. William Middendorf II vuonna 1969. Siis samaan aikaan, kun Apollo-astronautit aloittelivat omaa maailmanympärikierrostaan.

Tuolloin yli 80 vuoden ikään ehtinyt Drees oli lähes kuuro ja sokea, ja veti kiven alkuperästä todennäköisesti oman johtopäätöksensä, Dreesin pojanpoika kertoi uutistoimisto AP:lle 2009. Kellään ei ollut syytä kyseenalaistaa mieleltään skarpin entisen pääministerin tarinaa.

Rikkinäinen puhelin jatkui muutamaa vuotta Dreesin kuoleman jälkeen, kun kivi lahjoitettiin Hollannin kansallismuseolle 1992. Museo otti yhteyttä Nasaan, josta kerrottiin näytettä näkemättä, että ”on mahdollista”, että kivi on peräisin Kuusta.

Tämä vahvistus riitti siihen, että kivi asetettiin näytteille museoon, jossa sitä esiteltiin aitona kuukivenä kahdenkymmenen vuoden ajan kenenkään sitä tarkemmin tutkimatta.