Ilmastoraportti ja päästöskandaalit panevat paatuneemmankin automiehen pohtimaan omien autosyntien sovittamista, edes pikkuisen. Kun täyssähköautoissa ei ole vielä ratkaistu toimintasäteen – eli akuston kapasitettin – ja auton hinnan yhtälöä omiin tarpeisiin alkuunkaan kelvollisesti, lataushybridi näyttää jo paljon houkuttelevammalta.

Kaupungissa voi ajaa sähköllä kokonaan ilman myrkyllisiä lähipäästöjä, ja sähköenergian hiilidioksidipäästötkin ovat Suomessa hyvin pienet. Siitä saa rauhaa omaantuntoon. Kun kaiken lisäksi pistorasiasta tuleva sähköenergia on bensaan tai dieseliin verrattuna hyvin halpaa ja valtiokin tukee mukavasti lataushybridejä pienellä autoverolla, lompakkokin tykkää.

Joissakin tapauksissa lataushybridiversiot ovat automallin eri versioista hinnaltaankin hyvin kilpailukyisiä, siis juuri veroedun vuoksi. Tätä kuviota tosin sotkee ainakin jonkin aikaa uusi WLTP-päästönormitus, joka on vienyt osan lataushybrideistä pois markkinoilta.

Autoihin pitää tehdä muutoksia, jotta valmistajat saavat niiden uudet päästölukemat painettua taas alle 50 hiilidioksidigrammaan kilometriltä, mikä on monilla markkinoilla ratkaiseva raja lataushybridien kannustimien saannille.

Mutta ennen pitkää lataushybridit tulevat takaisin, ja kaikki eivät ole markkinoilta poistuneetkaan. Esimerkiksi Mitsubishin Outlander on myynnissä, samoin Volvon latausversiot XC60- ja XC90-malleista. Kaikki nuo ovat aika arvokkaita; lähimmäs tavallisen kuolevaisen ostomahdollisuuksia pääsee hinnaltaan ”Mitsu”.

Volvon lataushybridiä kokeilin viime talvena, ja hiljattain otin koeajoon Outlanderin. Kaikissa autoissa on hyviä ja huonoja puolia, mutta en nyt puutu tässä niihin. Sen sijaan puutun latausmahdollisuuksiin ja ennen kaikkea julkisilta latauspisteiltä ladattavan sähkön hintaan.

Toistaiseksihan lataushybridien ja sähköautojen omistajia on hellitty esimerksi joidenkin markettien asiakkailleen tarjoamilla ilmaisilla sähköillä. Sitä on edelleen tarjolla, mutta saa nähdä, kuinka kauan. Vuosi sitten K-ryhmä kertoi ykskantaan lataamisen olevan asiakkaille maksutonta. Nyt se kertoo, että lataaminen on maksutonta loppuvuoden 2018 ajan. Siitä voi päätellä, että ensi vuonna alkaa K-latauspisteissä veloitus.

Myös S-ryhmän Prismoissa on tarjolla ilmaista lataussähköä, latauspisteitä on tosin kovin vähän verrattuna uusimpiin Citymarketeihin. S-ryhmä ei ole ainakaan vielä kertonut ilmaisen sähkön poistumisesta.

Kauppojen ilmaisessa sähkössä on periaatteessa win-win-logiikka. Normaalinopeudella akkuja lataavista asemista ehtii mennä akkuun kauppareissun aikana niin vähän sähköä, että sen kustannus katoaa kauppakeskuksen tuloslaskelmassa marginaalin marginaalin marginaaliin. Jos ilmainen sähkö saa asiakkaan viihtymään pidempään tai pystyy jopa houkuttelemaan paikalle sähköautoilevan asiakkaan kilpailevasta marketista,  sen vaikutus tuloslaskelmaan on monta kertaluokkaa isompi.

Mutta koska ilmaisilla lounailla on taipumus muuttua maksullisiksi, luultavasti sähköllä autoilevien helliminen loppuu viimeistään sähköautojen ja lataushybridien yleistyessä.

Ilmaisten pisteiden lisäksi on kuitenkin jo olemassa runsaasti myös maksullisia latauspisteitä, ja niiden tarjoama sähkö saattaakin sitten olla pahimmillaan jo todella rasvaisen hintaista.

Esimerkki ABC:ltä, siis samasta firmasta, jolla on vielä tarjolla ilmaislatausta Prismoissa.

Outlander otti ChaDeMo-pikalatausasemalta akun 80-prosenttisesti täyteen noin 24 minuutissa. Yli tuon 80 prosentin täyttöasteen ei pikalaturi lataa, koska se rasittaisi liikaa akkua. Sähköä meni akkuun tuona aikana vain alle seitsemän kilowattituntia. Auto ei siis pysty ottamaan sähköä akkuun läheskään sillä teholla, mitä pikalatausasema periaatteessa tarjoaisi. ABC pikalatureiden maksimiteho on 50 kilowattia.

Ongelma on pikalatureiden veloitustapa. Niistä pitää maksaa minuuttien perusteella siitä riippumatta, paljonko auto pystyy oikeasti sähköä laturista nielemään. Outlanderin ja ABC:n tapauksessa pikaladatun sähkön hinnaksi tuli peräti 69 senttiä kilowattitunnilta. Vielä kallimpaa oli normaaliladattu sähkö, jolla yritettiin täyttää akku loppuun asti. Sen sähkön hinnaksi tuli huikeat 92 senttiä kilowattitunnilta.

Sähkön kokonaishinta pientaloasukkaalle on sähkönmyyjästä ja verkkoyhtiöstä riippuen vähän yli tai alle 15 senttiä kilowattitunnilta, joten pikaladatun sähkön hinnaksi tuli siis ABC:llä yli neljä kertaa tuo hinta. Viimeisten kilowattituntien hinnaksi ABC:lla tuli yli kuusi kertaa kotitalouspiuhasta tulevan sähkön hinta!

Puolustus hinnoittelulle epäilemättä on, että pieni latautunut sähkön määrä johtuu autosta eikä latauasemasta. Mutta latauasema osasi kuitenkin laskea ladatut kilowattitunnitkin, joten kyllä se pystyisi halutessaan myös laskuttamaan sähköenergian eikä minuuttien perusteella.

Hyvä puoli asiassa tietysti on, että noihin ABC:n latauspisteisiin ei sitten ole ruuhkaa. Mikkelissä saattoi hyvin valita pisteen ja vaihtaa toiseen lataustapaan 80 prosentin rajan täytyttyä.

Noilla hinnoilla sähköllä ajaminen tulee kalliimmaksi kuin bensalla ajaminen, joten aika harva viitsii käyttää ylimääräistä aikaa saadakseen lataushybridinsä akkuun huippukallista sähköä. Ja ylivoimainen enemmistö ”sähköautoista” on juuri lataushybridejä. Täyssähköautot ovat yhä erittäin harvinaisia.

Autojen mahdollistamat pienet lataustehot ei ole vain lataushybridien ongelma, vaikka niissä ongelma on epäilemättä pahin. Kaikki täyssähköautotkaan eivät kykene ottamaan sähköä 50 kilowatin teholla. Nissan Leafkin vaatii reilun 20 kilowattitunnin lataamiseen CHAdeMO-asemalla kokonaisen tunnin. Se maksaa ABC:n hinnoilla 12 euroa, ja kilowattitunnin hinnaksi tulee yli 50 senttiä. Melko kallista sekin.

Sähköautoasiakkaille pikalatureista syötettävä superkallis sähkö ei oikein istu yritysten vihertäviin markkinointiväitteisiin. Jakelijathan kertovat investoivansa latausasemiin hyvää hyvyyttään, edistääkseen sähköautoilua. Oma bisnes on kaukana noiden ylevien tarkoitusten taustalla.

Näillä laskutusmalleilla sähköauton latauksesta ei kyllä koskaan tulekaan bisnestä. Harva on niin hullu, että vapaaehtoisesti lataa sähköä ryöstöhinnalla. Ja hinnoittelu nakertaa varmasti myös sähköautojen yleistymistä, kun autoilijat noteeraavat tienvarsipaikkojen lataussähkön hinnat.

Ainoa varmasti halpa paikka sähköauton tai lataushybridin lataukselle nyt ja tulevaisuudessa on koti. Mutta tämä taas johtaa ikuisuusongelmaan. Joillekin kotona ladattu sähkö riittää melkein kaikkeen ajoon, ja silloin sähköautoilu voi olla jopa edullista. Mutta mökki-, mummola- tai Lapin matkat sähköautolla voivat käydä yllättävän kalliiksi.