Tekniikan Maailman verkkosivuston Kysy toimitukselta -palstalle lukijat voivat lähettää mieltään askarruttavia kysymyksiä autoista, liikenteestä, elektroniikasta ja tieteestä. TM:n toimittajat tai avustajat vastaavat kysymyksiin. Huomioithan, että vastauksen tuottamisessa voi kulua hieman aikaa.

Kysymyksiä voi lähettää sähköpostiosoitteeseen kysy@tekniikanmaailma.fi tai tämän jutun lopulla olevalla lomakkeella.

Aiemmat kysymykset löytyvät täältä.

Kirjoititte postilaatikkopalstalla (15/17), että tutkimuksen mukaan poliisi oli vuoden aikana saanut kiinni koko maassa 46 tankojuoppoa (3,8/kk) ja että valvontaa ei pysty suorittamaan, koska Suomessa ei ole muiden maiden tapaan promillerajoja. Kuinka kauan promillerajat ovat olleet autoilijoilla?

Kelkasta pudonnut!

Rattijuoppouspykälä oli alkuaan tieliikennelaissa. Se määritteli rattijuopoksi sen, joka ”kuljettaa moottoriajoneuvoa juopuneena taikka alkoholin tahi muun huumausaineen vaikutuksen alaisena”.

Maksimissaan rangaistus oli kolme vuotta kuritushuonetta tai erityisen lievässä tapauksessa sakkoa. Törkeää ja ”tavallista rattijuoppoutta” ei oltu eritelty laissa, oli vain yksi rattijuopumus. Niin juopumuksen kuin alkoholin vaikutuksen alaisena olemisenkin määritteleminen oli suuri ongelma.

Poliisilla oli käytössään läpinäkyviä puhallusampulleja, joiden päässä oli muovipussi. Kun pussi täyttyi, puhallus oli suoritettu. Jos ampullissa olevat kiteet eivät muuttaneet väriään, alkoholia ei ollut. Mitä enemmän väri muuttui, sitä enemmän alkoholia oli.

Käytännössä verikokeeseen ei kannattanut viedä henkilöä, jollei värimuutos ulottunut ampullin kyljessä olevassa asteikossa yhden promillen tasolle. Tästä huolimatta juttu saattoi kuivua kokoon lääkärin kirjoitettua kliinisen osan kaavakkeeseen, ettei merkkejä alkoholin vaikutuksen alaisuudesta ollut. Näin ollen syyttäjä ei ehkä vaivautunut syyttämään, tai sitten tuomioistuin hylkäsi syytteen.

Sitten rattijuoppoussäännökset siirrettiin rikoslakiin ja vuonna 1977 – 40 vuotta sitten – tulleet promillerajat muuttivat aivan oleellisesti koko rattijuoppousasian. Ilman käyttöön otettuja alkometrejä ja sellaiseen puhaltamisvelvollisuutta ei olisi kuitenkaan tapahtunut mitään. Pian laitteet alkoivat yleistyä poliisiautoissa ja nykymuotoinen valvonta sai alkunsa.

Polkupyöräilijöitä ja hevosella liikkuvia koskevat säännökset rattijuoppouden osalta olivat aikoinaan samanlaiset kuin autoilijoitakin koskevat, mutta erosivat siinä, että juopumuksen tai vaikutuksen alaisuuden lisäksi piti aiheuttaa vaaraa ”yleiselle liikenneturvallisuudelle”. Tältä osin tilanne on edelleen samanlainen kuin yli 40 vuotta sitten. Alkoholia pitää olla nauttinut sellaiset määrät, että se ”aiheuttaa vaaraa toisten turvallisuudelle”. Oman turvallisuuden vaarantuminen ei vielä ole rangaistavaa.

Olisi varmaan aika päivittää nämäkin pykälät.

Olavi Lempinen

 

Aiemmat kysymykset löytyvät täältä.

Kysy toimitukselta

  • Käytä nimimerkkiä, jos et halua nimeäsi näkyviin kysymyksesi yhteyteen. Kysymyksiä julkaistaan TM:n verkkosivuilla ja mahdollisesti lehden Postilaatikko-palstalla.
  • Voit jättää yhteystietosi, jotta toimitus voi tarvittaessa ottaa sinuun yhteyttä.