Digitaalikamerat ovat keskimäärin selvästi kalliimpia kuin saman oloiset filmikamerat. Jopa kalliimman keskiluokan laitteet näyttävät varsin yksinkertaisilta. Ulkonäön kuitenkaan ei pidä antaa hämätä, sillä vertailumme digikamerat ovat ominaisuuksiltaan miltei järjestelmäkameroiden veroisia.

Canon Powershot G3

Casio QV-5700

Leica Digilux 1

Nikon Coolpix 5000

Olympus Camedia C-5050 Zoom

Panasonic Lumix DMC-LC5

Vertailumme kohteena oleva parempi keskiluokka koostuu melko tavallisen näköisistä kameroista. Varsinkaan edestä katsottuna ne eivät olennaisesti poikkea suuresta digitaalikameramassasta. Lähemmin tarkasteltuna niistä kuitenkin alkaa paljastua piirteitä, joista jotkut saattaisivat häpeään jopa takavuosien kehittyneet järjestelmäkamerat.

Vertailuun saatiin oiva joukko monipuolisia ja laadukkaita keskikokoisia digitaalikameroita, joiden ominaisuudet riittävät mainiosti ahkerasti valokuvausta harrastavan tai työssään kameraa apuna käyttävän tarpeisiin. Kameroiden tasapäisyys on ensimmäinen silmiinpistävä havainto. Kaikki kuusi kameraa näyttävät ja tuntuvat yllättävän samanlaisilta. Tämä ei ole silkkaa sattumaa, sillä digikameroiden ergonomia ja perusmuotoilu on jo alkanut yhtenäistyä miltei perinteisten kameroiden tapaan.

Kova kilpailu ja taistelu markkinaosuuksista pitävät rakenneratkaisut toimivina, mutta samalla pelataan varman päälle. Suuriin kokeiluihin tai innovaatioleikkeihin ei hevillä heittäydytä, sillä riskit ovat liian suuria. Tämän kehityssuunnan tiennäyttäjinä ovat toimineet perinteiset kameravalmistajat, joilla on tietenkin mitä oivallisin käsitys siitä, millainen kuvauslaite istuu ihmisen käteen ja käyttöön.

Laadukkuus ja monipuolisuus ovat nyt vertailussa olevan kamerajoukon yhteisiä nimittäjiä. Erinomaisista ominaisuuksistaan ja korkeasta laadusta huolimatta yksikään niistä ei tietenkään ole täydellinen. Canon ja Olympus erottuvat muusta joukosta lähinnä siinä, että niistä on vaikeata löytää mitään todellista kritisoitavaa. Molemmat ovat poikkeuksellisen monipuolisia ja monitaitoisia kameroita, joiden voi odottaa tyydyttävän jo sangen vaativaakin kuvaajaa. Leica, Panasonic ja Nikon muodostavat sangen tasaväkisen kolmikon. Ne häviävät hieman Canonille ja Olympukselle monipuolisuudessa, mutta tarjoavat silti kosolti ominaisuuksia vaativaankin käyttöön. Casio poikkeaa selvimmin muusta joukosta. Se on suunnattu ehkä pikemminkin näppäilijälle kuin vaativalle kuvaajalle. Tähän viittaa muun muassa se, että kameran parissa voi askarrella hieman taskutietokoneille ominaiseen tapaan. Casio jää hieman muiden varjoon myös kuvanlaatunsa puolesta.

(Tiivistelmä Jukka Tikkasen artikkelista TM 2/03, s. 34-41)