Kilpa-ajotaustainen autotoimittaja Robert Koistinen kertoo Oho!-kolumnissaan kömmähdyksistään, joita ei ole aikaisemmin julkaistu. Kolumni ilmestyy TM:n verkkosivuilla viikottain.

***

Oli poikkeuksellisen lämmin kesäpäivä, kun suunnittelimme autotoimittaja Jarmo Sukavan kanssa testimatkaa Hämeenlinnan Ahvenistolle. Testattavana oli tuliterä Chrysler Neon -jenkkirauta, joten tapahtumasta on  muutama vuosi aikaa.

Pakkasimme matkaamme perustarvikkeet, eli kypärät, ajanottolaitteet ja muistiinpanovehkeet. Jarmo ei löytänyt omaa sanelukonettaan, joten päätimme ohimennen vilkaista testijärjestäjä Jari Kujalan huoneeseen, jonka tiesimme olevan lomalla.

Jarin pöydältä löytyi lähes käyttämätön sanelukone, jonka paristotkin vaikuttivat tuoreilta. Ei kun taskuun, ja menoksi!

Ahveniston moottoriradalla oli rauhallista, siellä ei ollut ketään. Varikkoalue oli ja on yhä edelleen eräänlaisessa hornankattilassa, jossa lämmin ilma lämpenee entisestään. Laitoimme kypärät nopeasti päihimme ja lähdimme radalle.

Vaikka amerikkalaisessa autossa oli ilmastointilaite, ei siitä rata-ajossa ollut hyötyä. Silloin haluttiin kaikki tehot irti, joten se kytkettiin pois päältä. Lämpöisessä ohjaamossa ja kuumentavissa kypärissä tuli niin kuuma, että oli pakko avata ikkunat.

Suolenkillä ruvettiin nostamaan nopeutta rata-ajotasolle. Ensimmäisessä vasemmalle kääntyvässä mutkassa tapahtui jotain outoa. Kuului raapaiseva sihahdus kojelaudasta, jota emme ensiksi oikein käsittäneet.

Katseemme kohtasivat hetkeksi, molempien ilmeet olivat kysyvät, kunnes molemmat tajusivat yhtäaikaisesti sihahduksen syyn.

Sanelukone oli kaikessa kuumuudessa unohtunut kojelaudan päälle. Ensimmäinen terävä kääntö oli niin voimakas, että aparaatti oli lähtenyt liukkaalta kojelaudalta kuin rusakko makuulta. Jos ikkuna olisi ollut kiinni, olisi se todennäköisesti rikkonut sen.

Tilanne oli tavallaan koominen, ja se hymyilytti hetken. Sitten muistimme, että kone oli luvatta käytössämme. Muistimme myös sen, että sanelukoneen omistaja pitää erittäin tiukkaa huolta omista tavaroistaan. Hymyt hyytyivät sen myötä, ja pysäköimme auton radan varteen.

Menimme murheellisina mutta täynnä uskoa koneen löytymisestä ruohonpotkintahommiin. Ensin löytyi naarmuinen muoviosa sanelukoneen etupuolesta, vähän myöhemmin löytyi sanelukoneen sisäkalustoa ja haljennut mikrokasetti. Ihmettelimme hetken, että miten elektroninen laite voi moisesta mennä niin huonoon kuntoon.

Paluumatkalla päätimme tunnustaa tekosemme Jarille, mutta vasta loman jälkeen. Tässäkin tarinassa on hyvä loppu, sillä Jari sai nopeasti uuden sanelukoneen, ja me lupasimme vastaisuudessa olla koskematta siihen. Jarin sanelukone on yhä tänä päivänä mainiossa kunnossa.

Lue myös:

Kaksi TM:n toimittajaa lähti päiväksi testaamaan autoja – saimme aikaiseksi vain valokuvan toimittajan pakaroista

Rengassavua ja järkyttyneitä ilmeitä – ”Sladi” meni vähän pitkäksi

Fiat Abarthilla törmääminen turvakaiteeseen tuli toimitukselle yllättävän kalliiksi

Vaarallinen nokkakolari oli rengastestissä enemmän kuin lähellä

Tein rallikilpailussa täydessä vauhdissa rajun käännöksen – ja sitten näin yleisön ilmeet

Eksyin Puolassa Kris Meeken ralliautolla – ja pian vasemmalla näkyi iso linna

Ajattelin yllättää Hondan insinöörit 360 asteen käännöksellä, mutta en ottanut huomioon yhtä asiaa

Ajoin Mika Salon autolla seinään